Unkarin onnistui hankkia takaisin osa ns. Seuson aarteesta, jonka arvoa ei voi rahassa määritellä, totesi pääministeri Orbán parlamenttitaloon näytteille asetetun aarrelöydön julkistamistilaisuudessa, joka lähetttiin M1:n uutisten ylimääräisenä uutislähetyksenä 26. maaliskuuta.

Pääministeri tyotesi tilaisuudessa, että Unkarille kuuluvan ja seitsemästä esineestä koostuvan ”perhe- tai sukukalleuden” saamiseksi takaksin maksettiin 15 miljoonaa euroa eli noin 4,5 mrd. forinttia. Summa on vain kolmannes esineiden 1990-luvun alun huutokauppahinnasta. ”Jos se kuuluu meille, niin parempi on, että se on myös täällä meidän hallussamme, siksi myös päätimme, että se on saatava takasin kotiin Unkariin, mikä toteutuikin viime viikolla”, totesi pääministeri. ”Jos maalla on voimaa ja vaikutusvaltaa, se kykenee myös myös hankkimaan omansa takaiksin.”

Seuso-aarre, antiikin hopeasepäntaidoista kertova mestarillisten näytteiden kokoelma, on saanut nimensä siitä, että se on kuulunut Pannoniassa antiikin aikana toimineelle Seuso-nimiselle korkea-arvoiselle roomalaiselle virkamiehelle, oletettavasti alueen roomalaisen sotaväen päällikölle. Seuso itse tai hänen perillisensä kätkivät aarteen 300-luvun lopulla tai 400-luvun alussa pelastaakseen sen ryöstäjiltä. Aarre löytyi nykyisestä Polgárdista, Balatonin itäkärjen tuntumasta. Aarrelöytö koostuu yhteensä 14 hopeisesta ruokailu- tai tarjoiluastian ja koristeastian kokonaisuudesta. Näistä hopeavadeista ja -kannuista Unkarin valtio hankki nyt takaisin seitsemän kappaletta sekä esineiden säilyttämiseen niiden kätkermisen yhteydessä – 1500 vuotta sitten – käytetyn kuparisen padan.

Tämä antiikin hopeaesineiden kokonaisuus tuli esille kun sitä yritettiin myydä v. 1990 New Yorkissa Sothebyn huutokaupassa. Useat maat – kuten Jugoslavia, Libanon ja Unkari – vaativat löytöä omakseen sillä perusteella, että aarre oli löydetty po. maasta, mutta salakuljetettu ulkomaille. Libanon luopui sittemmin vaatimuksestaan, Unkari ja Kroatia puolestaan hävisivät oikeusjutun, sillä kumpikaan ei pystynyt oikeusistuimen mielestä sitovasti osoittamaan olevansa löydön alkuperämaa ja aarre jäi silloisen omistajansa haltuun.

Esineiden nykyiset omistajat, Lontoossa asuvat sisarukset, eivät kiistäneet sitä, että esineet olivat löytyneet Unkarista. Neuvotteluja hopeaesineiden saamiseksi takaisin Unkariin on käyty yli vuoden ajan Kaunotaiteiden museon johtajan László Baánin ja pääminsiterin kansliaa johtavan valtiosihteeri János Lázárin toimesta. Pääministerin kiitokset sai neuvottelijoiden lisäksi myös Unkarin terrorinvastaisen keskuksen, Terrorelhárítási központ, johtaja, jonka johdolla esineet kuljetettiin Lontoosta Budapestiin.

Aarrelöytö on todennäköisesti osa yht. 248 esineen kokonaisuudesta, joiden yhteenlaskettu paino on 65,5 kg. Nyt palautetut esineet todellakin löysi polgárdilainen harrastelija-arkeologi, ”aarteenetsijä” tovereineen vuonna 1970. Niiden alkuperästä ja löytökaikasta kertoo mm. yhden lautasen koristeaiheena oleva järvi, joka muodoltaan muistuttaa Balatonia, lautasessa on lisäksi järven nimi Pelso so. Balaton. Myös eräiden muiden esineiden koristelu metsästys- ja kalastusaiheineen sekä käytetty valmistustekniikka viittaavat siihen, että ne on ehkä myös valmistettukin Pannoniassa. Samanlaisin aihein koristeltuja – kansallismuseossa säilytettyjä – esineitä löydettiin Polgárdista jo 1878. Uusin löytökokonaisuus on siis 1970-luvun alusta, mutta löytäjä – József Sümegh – tovereineen ei halunnut ilmoittaa niistä viranomaisille ja esineet joutuivat pimeille antiikkimarkkinoille. Sittemmin löytäjä (kuten hänen kolme toveriaankin) on kuollut, ensiksimainitun kuolemansyynä oli poliisitutkinnan mukaan itsemurha.

Unkarilaisten toive on, että hopea-aarteeseen kuuluvista esineistä aikaa myöten yhä useampi kappale palaisi ”kotiin” Unkariin.