Mitä tämän päivän unkarilaiselle tarkoittaa 1300000 perhettä ja 1000 miljardia forinttia? 1,3 milj. perhettä on niiden yksityishenkilöiden tai kotitalouksien määrä, jotka ovat ottaneet valuuttaluottoja ja 1000 miljardia on se forinttisumma, jonka pankit ovat Unkarin valtiovallan ja oikeuslaitoksen käsityksen mukaan vilpillisesti tai epärehellisesti, tisztességtelen, velvoittaneet velallisensa maksamaan valuuttakurssimuutosten perusteella. Lisäksi tulevat yksipuoliset – pankiin ilmoituksella tapahtuneet – koronmuutokset sekä lainanhoitoa koskevien maksujen muutokset, jotka ovat myös osaltaan nostaneet aikoinaan edulliselta vaikuttaneen lainan kustannuksia. Monien kotitalouksien osalta lainanhoito kävi ja on käynyt kohtuuttoman raskaaksi ja joidenkin osalta kestämättömäksi.

Unkarin pääministerin mukaan ”ei-liberalistista” politiikkaa noudattava valtionhallinto on päässyt käsittelemään pankkien ja valuuttavelallisten välisiä sopimuksia vasta, kun oikeusteitse saatiin lainvoimaiset tuomiot siitä, että pankit olivat toimineet epärehellisesti määritellessään valuuttakurssimuutoksiin perustuen lainapääoman suuruuden uudelleen sekä nostaessaan yksipuolisella päätöksellä lainasta maksettavaa korkoa ja muita lainanhoitoon liittyviä maksuja. Koko kesäkauden on arvioitu myös julkisuudessa, millaisesta summasta oikeastaan on kysymys ja esitelty myös, miten monimutkaisella laskukaavalla Unkarin valtionpankki, MNB, laskee pankeilta takaisinperittävän summan suuruuden, tosin itse laskukaavaa ei ole suurelle yleisölle ”avattu”.

Kesän aikana määriteltiin jo, mikä olisi juridinen prosessi. Kysymys ei olisi pankin ja yksittäisen lainanottajan välisestä oikeudenkäynnistä. Kun lainvoimainen päätös pankkien vilpillisestä tai epärehellisestä toiminnasta oli olemassa, oli pankkien nostettava kanne valtiota vastaan, jos ne katsoivat, että ne olivat toiminnassaan olleetkin rehellisiä. Takaraja kanteen nostamiselle oli 26. elokuuta ja oikeusistuimille annettiin aikaa käsittelyyn kuukausi. Toistaiseksi vain parissa oikeudenkäynnissä pankin on katsottu toimineen ”osittain”– eli loppukeväästä 2014 tehdyissä lainasopimuksissa – rehellisesti, kun muilta osin päätös on ollut valtion hyväksi. Yhden päätöksen osalta on asia on siirretty valtiosääntöoikeudelle, jolta on toivottu asian ratkaisemista kiireellisenä.

Perjantaina 12.9. valtiopäiville annettiin Fidesz-KDNP:n velallisille takaisinmaksettavan erän määrittelyä koskeva lakiluonnos, elszámoltatási törvényjavaslat, joka määrittelee, miten oikeuden päätöksen nojalla epärehellisesti perityt lyhennykset hyvitetään lainanottajalle. Niiden pankkien osalta, jotka ovat halunneet oikeusteitse kiistää vilpillisen toimintansa ja välttyä korvauksten maksamiselta, on korvausten maksaminen aloitettava – mikäli ne häviävät oikeusjuttunsa – maaliskuusta 2015, niiden pankkien osalta, jotka ovat tyytyneet tähänastiseen oikeuskäsittelyyn, perusteettomasti velallisen maksettavaksi tulleen lyhennysosuuden takaisinmaksu alkaa jo helmikuussa 2015. M1:n uutisten esittämän arvion mukaan kuukausittainen lyhennyserä pienenee keskimäärin neljänneksellä. Jo takaisinmaksettujen lainojen osalta pankkien on selvitettävä käteismaksuna tai tilisiirtona velallisen tilille maksettava korvaus ensi vuoden huhtikuun ja elokuun välisenä aikana.

Alunalkaen kysymys oli vain valluuttaluottoina otetuista asuntolainoista, myöhemmin päädyttiin siihen, että selvityksen piiriin tulisivat kuulumaan myös kulutusluotot. Lopuksi myös forinttipohjaiset lainat otettiin suurennuslasin alle koron ja lainanhoitokustannusten määrittelyn osalta.

Keskustelu lakiehdotuksesta alkaa maanantaina 15. syyskuuta, kun valtiopäivät aloittavat syysistuntokautensa ja päätös saadaan varhaisintaan 24. syyskuuta. Prosessi jatkuu myöhemmin syksyllä, kun valtiopäivät päättävät, miten valuuttaluottojen muuttaminen forinttiluotoiksi toteutetaan.

Unkarin ”ei-liberalistinen” talouspolitiikka on – valtiovallan puuttuessa hyvin konkreettisesti talouselämään – todella ”epäortodoksista”, mitä ilmausta mm. EU:n komissio on käyttänyt. Ei-liberalistinen politiikka näkyy myös siinä tavassa, jolla kuluttajan maksamia energiahintoja ym. vastaavia maksuja on hallituksen toimenpitein säännelty syksystä 2012 lähtien. – Liberalismi on englantilaisen John Stuart Millin 1800-luvun puolivälissä kehittämä oppi, joka korostaa yksilön riippumattomuutta ja vapautta. Taloudessa  – liberalismin mukaan  – tuolloisesta  ”valtiovallan  puristuksesta” oli päästävä vapaaksi ja talouselämä toimisi parhaiten ja koko yhteiskuntaa hyödyttäen, kun valtiovallan silloinen sääntely minimoitaisiin.