Tampereen Suomi-Unkari  Seura on eri yhteyksissä todennut, että sekä sähköinen foorum että jäsenlehden palstat ovat jäsenkunnalle avoinna ja että ”sisällön-tuottajia” kaivataan. Seuraavassa eräs niistä harvoista kontribuutioista, joka on tullut hallituksen ulkopuolelta.  Odotamme lisää!

Jobbik-puolueen paradigmanvaihtoaatteen innoittaman lähdin viime kesäkuussa tutkimaan paikanpäälle eli Unkariin, mitä yhteistä unkarilaisilla ja meillä suomalaisilla oikeastaan on, vai onko sukulaisuutemme Habsburgien juoni saada unkarilaiset näyttämään kaltaiseltamme metsäläiskansalta. Havaintoni eivät luonnollisestikaan perustu kansa- ja kielitieteilijöiden syvälle luotaaviin johtopäätöksiin, vaan omilla silmilläni ja korvillani tekemiin yksinkertaisiin näkö- ja kuulohavaintoihin.

Jo oppikoulussa opettajat väittivät, että unkarinkieltä ja suomenkieltä luetaan niin kuin kirjoitetaan. Se ei pidä paikkaansa. Suomalainen sekoaa jo s-kirjaimien ääntämisessä. Suomessa on vain yksi selvä s-äänne, mutta unkarissa niitä on kolme. Jos tilaat suomalaisittain ääntäen ”sör” eli olutta ja ässä suhahtaa väärin, niin saatat lähteä kuppilasta janoisena ja selvin päin. Viinin eli ”bor” kanssa voi olla sama juttu. Siis boorinsä ja söörinsa suomalainen saa parhaiten tilaamalla ”biiriä” ja ”vainia”.

Unkarissa on paljon muita eri tavalla äännettäviä kirjainyhdistelmiä sen verran enemmän, että niidenkin perusteella sukulaisuus on uhanalainen. Baczi Janosta eli Janos-setä (Kadar) ei lausuta suomalaisittain Baktsi Janos vaan Batsi Janos. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, että usko siihen, että unkarinkieli luettaisiin suomalaisittain niin kuin se kirjoitetaan, karisee varsin pian. Jos et usko, niin lue unkarilaista sanomalehteä unkarilaiselle suomeksi ääntäen – hän ei ymmärrä.

Tosin unkarinkielessä on yhtäläisyyttäkin suomenkieleen, mutta niin on unkarin, turkin ja jopa japaninkielessä. Koska unkarilaiset ovat ilmoittaneet etsivänsä sukulaisiaan ”Välimeren ylpeistä sivistys- ja soturikansoista” eikä tundran laitamilla elävistä metsäläisistä, niin tähän konteksiin turkkilaiset soveltuisivat mainiosti. Turkkilaiset valloittivat Itä-Rooman keisarikunnan, levittäytyivät Unkariin saakka ja loivat sivistysvaltion samaan aikaan kun tundralla opeteltiin lukemaan ja kirjoittamaan. Onnea uusista sukulaisista!

Entäs sitten suomalaisten ja unkarilaisten ulkonäkö. Siinäkään ei löydy yhteistä nimittäjää. Ennen unkarilaisia Pannonian tasangolla olivat majailleet geltit, roomalaiset, hunnit ja slaavilaiset kansat, jotka imaisivat itseensä 900-luvulla Pannoniaan tulleet unkarilaiset. Saattoi asia olla toisinkin päin. Suomalaiset puolestaan parittelivat Skandinaviaan suomalaisten perässä muuttaneiden germaanien kanssa ja tässä vaiheessa suomalaisten ja unkarilaisten yhteinen perimä kapeutui varmasti.

Otapa unkarilaisesta ja suomalaisesta maalaiskylästä arvalla umpimähkään joku tyyppi ja vertaa heidän ulkonäköään. Jos he ovat sinusta yhtään samannäköisiä, niin luultavasti silmissäsi on jotain vikaa. Yleisin piirre on tummuus, mutta vaaleitakin on joukossa, Tummuus tulee mustalaisista ja näistä Välimeren ylpeistä soturikansoista ja vaaleus saksalaisista, joita Itävalta-Unkarin aikana muutti maahan viinin perään. Saksalaiset veivät viinin ja juutalaiset rahat kuten unkarilainen sananlasku kuuluu.

Viimeiseksi todisteeksi unkarilaisten ja suomalaisten ei-sukulaisuudesta otan luonteenpiirteet ja temperamentin. Ei niissäkään ole yhtäläisyyttä. Erilaisuus ilmenee nykyään erityisesti autoilussa. Unkarilainen hurauttaa autobaanalla hetkessä ohi, vaikka itse ajat selvää ylinopeutta. Pidän ihmeenä, jos Viinistä Budapestiin ajellessa moottoritiellä ei näy vähintään kahta ylinopeuskolaria. Sen vuoksi en koskisi pitkällä tikullakaan myytäväksi tarjottuun unkarilaiseen käytettyyn autoon.

On meillä yhteisiäkin piirteitä ja niitä ovat runsas alkoholin käyttö. Jos joku tilastonikkari väittää, että suomalaiset ovat EU:n juopoin kansa, niin väärässä on. Unkarilaiset juovat vielä enemmän ja onhan niitä tietysti muitakin ryyppykansoja. Tämä suomalaisten niskaan kaadettu juopottelusyytös on yhtä paikkansa pitämätön kuin suomalaisten muka EU:n alhaisin eläkeikä. Kreikassa eläkeikä oli paljon alhaisempi kuin Suomessa ja eläkkeen maksu oli rajoittamaton, koska eläkettä maksettiin kuolleillekin.

Ollaanpa sukulaisia tai ei – mielestäni ei olla – niin mukavaa väkeähän unkarilaiset silti ovat. Heidän kanssa pitää vain pitää varansa raha-asioissa. Maa on konkurssin partaalla, muta ei se ainakaan luksusautojen määrässä näy. Tällä tutkimusmatkallani päätin käydä hammaslääkärissä putsauttamassa hampaiden välit. Toimenpiteen listahinnaksi ilmoitettiin 35 euroa. Maksoin 50 eurolla, mutta tohtorilla ei ollut heti vaihtorahaa. Hän meni hakemaan sitä jostain muualta.

akaisin tultuaan tohtori ilmoittikin, että pitää maksaa 35 euroa lisää. 35 euroa riitti vain yläleuan hammasvälien puhdistukseen. Alaleuan hampaiden putsaus maksoi siis toiset 35 euroa. Olin tottunut ravintoloiden ja taksien hinnanvedätykseen, mutta hammaslääkärin temppu oli uutta. Turha siinä tilanteessa oli nostaa meteliä, vaan 70 euroa oli jätettävä tohtorin käteen. Suomessa sama toimenpide olisi tullut halvemmaksi.

Olin toisaalta hyvilläni, että hän ei veloittanut jokaisen hampaan putsauksesta erikseen. Sen verran kuitenkin viisastuin, että jalkojen hoitoon mennessä kysyin etukäteen, hoidetaanko samaan hintaan molemmat jalat ja parturilla käydessäni, että kuuluuko hintaan tukanleikkaus pään molemmilta puolilta.
(Juha Karvonen)