Siirryttäessä syyskuuhun Unkarin viranomaiset ja unkarilaiset ovat päiväkausia olleet eurooppalaisen median ja naapurimaiden arvostelun kohteena. Unkarin television uutiset ovat pyrkineet osoittamaan, että ongelma ei ole Budapestissa vaan Brysselissä. Euroopan Unioni ei kykene määrittelemään kantaansa tai politiikkaansa ”arabikevään jälki-maininkeina” syntyneeseen Syyrian kriisiin ja massiiviseen pakolaistulvaan, jota syystä voisi kutsua ”kansainvaellukseksi”. Turvapaikanhakijoiden määrä on kasvanut koko vuoden EU:n etelärajalla ja samalla tietoon on tullut toistuvia tragedioita, joissa – jopa yhdellä kerralla – on menetetty satoja ihmishenkiä.

Unkarin viranomaiset ovat toistuvasti ilmoittaneet jo tämän vuoden alusta lähtien, että heidän tehtävänään oman lainsäädännön ja Eu:n säädösten nojalla on Unkarin rajojen ja EU:n ulkorajan, tässä tapauksessa siis Schengen-rajan puolustaminen. Tähän kuuluu myös ns. Dublinin sopimuksen toteuttaminen pakolaissiatusta anovien osalta. Unkari ei ole pyrkinyt estämään pakolaisten maahantuloa, mutta laiton maahantulo halutaan estää ja pakolaisten vastaanotto halutaan toteuttaa kontrolloidusti.

Sen sijaan on haluttu toimia niin, että – em. sitoumusten mukaisesti – Schengen -alueelle saapuvat asianmukaisesti rekisteröitäisiin ja heiltä otettaisiin sormenjäljet ao. henkilön myöhemmän identifioinnin helpottamnmiseksi. Useimmilta ”puutteellisin matkustus-asiakirjoin” Unkariin tulevilta puuttuu viisumi tai passi tai molemmat. Suurin osa hakee turvapaikkaa, mikä nykysäädösten mukaan tarkoittaa asianomaisen siirtämistä vastaan-ottokeskuksiin ja pitkähköä odotusta, jonka aikana selvitetään, onko asianomainen oikeutettu turvapaikkaan ja sen nojalla oleskeluun hakemuksen käsittelymaassa tai myönteisen päätöksen jälkeen muualla EU:ssa.

Osa pakolaisista – tai laittomista maahantulijoista tahi turvapaikanhakijoista – ei halua, että Unkarin viranomaiset rekisteröivät heidät, erityisesti sormenjälkien ottamiseen suhtaudutaan epäluuloisesti tai sitä vastustetaan, mistä on aiheutunut kokoamisasemilla kalabaliikkeja tai lyhytaikaisia järjestyshäiriöitä.

Pakolaistulva – käsite otettiin Unkarin mediassa käyttöön jo vuoden 2015 alussa – on jatkunut koko vuoden, mutta määrät ovat kasvaneet koko ajan. Elokuun viimeisenä viikonloppunamaahan tulleiden  pakolaisten määrä oli jo 8500 henkeä, kun viikkoa aikaisemmin päivittäinen tulijamäärä oli noin 1500.

Ilmeisestikään eri maiden viranomaiset eivät tiedota riittävästi toisilleen, miten heidän kantansa pakolaiskysymyksen käsittelyssä on muuttumassa. Lisäksi julkisuuteen saatettu tieto ai aina ole ao. maan virallinen kanta. Viesti voi olla myös sisällöllisesti ristiriitainen. Naapurimaan poliittinen johto voi samaan hengenvetoon arvostella Unkarin rakentamaa aitaa sekä sitä, että Unkari sallii maahan tulleiden pakolaisten jatkaa matkaansa kolmansiin maihin.Lausunnoissa unohdetaan se, että vastaanottokeskuksesta on helppo poistua ja jatkaa matkaa, mikäli asianomainen näkee sen itselleen edlullisemmaksi kuin Unkariin jäämisen.

Unkarin kesän alussa tekemä päätös aidan rakentamisesta oli reaktio vuoden alkupuolella vallinneeseen tilanteeseen. Tuolloin Dublinin sopimuksen nojalla eräät naapurimaat ja mm. Saksa ilmoittivat palauttavansa Unkarin kautta Schengen-alueelle tulleet turvapaikanhakijat takaisin Unkariin, ts. Dublinin sopimuksesta haluttiin pitää kiinni. Kesän aikana keskusteltiin EU:n sisällä – käytännössä tuloksetta – mm. siitä, miten 40000 pakolaista voitaisiin jakaa jäsenvaltioiden kesken. Elokuun 20. päivänä oli kuluvan vuoden aikana yksin Unkarin kautta  EU:n alueelle tullut yli  150000 pakolaista!

Syyskuun alussa tilanne on olennaisesti toinen kuin alkuvuodesta. Pakolaistulva ei osoita laantumisen merkkejä. Reitti Turkista Kreikan saariston kautta on tosiasiallisesti ”avattu”. Turkista voi siirtya Aegeian meren saarille, kuten Kosille ja Lesbokselle, joilta on autolauttakuljetus mantereelle. Makedonian ja Serbian kautta kuljetaan junilla ja busseilla Unkarin rajalle.

Koko ajan ja joka etapilla ovat maahantuloa edesauttamassa ihmissalakuljettajat. Viranomaiset pyrkivät puuttumaan ihmissalakuljetukseen siihen liittyvien traagisten ihmiskohtaloidern takia. Ihmissalakuljettajat käyttävät säälimättä hyväkseen ihmisten häfänalaista asemaa, mutta toisaalta rajalle voidaan mennä tilausbusseilla.

Maahantulijat puolestaan hyödyntävät modernia tietotekniikkaa ja tiedonvälitystä. Äly- puhelinten ansiosta heillä on yhtä hyvät tiedot kuin paikallisilla viranomaisilla edellyttäen, että tarjolla oleva informaatio on käännetty luotettavasti heidän kielelleen. Tiedottaminen – virallinenkin – voi olla ristiriitaista. Budapestin välikohtaukset itäisellä rautatieasemalla johtuivat osin liittokansleri Merkelin viikon alussa esittämistä lausunnoista tai lausuntojen tulkinnoista, joiden mukaan syyrialaisia maahantulijoita oli pidettävä pakolaisina, joiden olisi saatava pakolaisstatus. Se jäi avoimeksi, mikä maa tämän aseman syyrialaisille turvapaikan hakijoille myöntäisi. Samanaikaisesti kuitenkin Baijerin sisäministeri piti erittäin valitettavana sitä, että Unkari ei valvo rajojaan, minkä seurauksena pakolaiset pääsevät Unkariin ja jatkavat sieltä liittotasavallan alueelle, tässä tapauksessa Müncheniin. Lausuntojen tulkinnat aiheuttivat myös sen, että monet tulijat ilmoittivat olevansa syyrialaisia, minkä oletettiin auttavan tai nopeuttavan heidän tapauksensa käsittelyä.

Oudolta kuulosti myös 2.9. Ylen radio 1:n ykkösaamussa Suomen Wienissä olevan edustajan haastattelu, jossa asianomainen kertoi itävaltalaisten myönteisestä  suhtautumisesta – ja vastakkaisena esimerkkinä Budapestin ”Ostbahnhofin” (lyhytaikaiseksi jääneestä) sulkemisesta ja tyhjentämisestä – kertoen mm.itävaltalaisesta poliisista, joka sanoo pakolaisia kuljettavan auton matkustajille näiden olevan nyt ”turvassa”. – Vielä neljännesvuosi sitten kuitenkin itävaltalaiset, saksalaiset ja unkarilaiset poliisit olivat yhdessä poistamassa kansainvälisistä juniosta matkustajia, joiden matkustusasiakirjat eivät olleet kunnosssa. Tilannearvioiden ongelmana onkin ollut, että kuvataan tilannetta Wienissä, Calais’ssa, Budapestissa tai Lampedusalla, mutta ei tarjota — kuten ei tässäkään — kokonaiskuvaa

Pakolaiset eivät valtaisi junia Budapestissa tai Makedoniassa, jos heillä olisi yksiselitteinen tieto EU:n soveltamasta politiikasta tänään ja lähitulevaisuudessa. Toki Unkarin rakentama raja-aita on osaltaan kiihdyttänyt pakolaisten tuloa Unkariin, mutta tarkoitus ei ole ollut estää turvapaikan hakijoita tulemasta maahan vaan kysymys on ollut sellaisten olo- suhteiden luomisesta, että maahantulo voi tapahtua kontrolloidusti. Aidan rakentraminen olisi ollut tarpeetonta, jos Unkarin viranomaisilla olisi ollut selkeä tieto siitä, miten Dublinin sopimusta jatkossa tullaan noudattamaan. Tällä hetkellä turvapaikan hakuprosessi on ”levällään”, sillä tulijoiden rekisteröinti on vasta alku. Monet eivät jää vastaanottokeskuksiin, joita on suunniteltu perustettavaksi mm. lakkautettujen varuskuntien ampimaradoille, vaan pyrkivät jatkamaan matkaansa Wieniin ja sieltä eteenpäin. Humanitäärisen avun tarve ja inhimillinen hätä ovat hallitsemattoman pakolaistulvan ilmiselviä seurauksia, mutta EU ei ole toistaiseksi kyennyt osoittamaan ratkaisuja.Kansallisella lainsäädännöllä on määritelty turvallisena pidettävät maat, kuten kaikki EU-jäsenyyttä hakeneet valtiot, joiden kansalaiset voidaan nopeutetulla menettelyllä palauttaa kotimaahansa.

Tässä tilanteessa ei auta Unkarin pääministerin leimaaminen pakolaisvastaiseksi, sillä Orbán on toistuvasti kertonut, että poliittiset pakolaiset ovat aina tervetulleita Unkariin. Sen sijaan ”elintasopakolaisiin” hallitus on suhtautunut torjuvasti ja tukenut näkemystään jopa mainoskampanjoin. Vaikka rajanveto em. ryhmien välillä näyttäisi ensinäkemältä yksinekrtaiselta, todellisuus on paljon monisyisempi. Tilanne selkiytyy vain, jos EU määrittelee selkeästi kantansa. Toivottavasti seurauksena ei ole kuitenkaan kansallisen rajavalvonnan aloittaminen EU:n sisärajoilla.