Unkarin hallitus ja viranomaiset odottavat syvästi huolestuneina, että viime syksyn tapahtumat toistuvat. Ilmiö ei näytä jäävän ainutkertaiseksi. EU keskustelee asiasta, mutta ainoa seikka, josta on vallinnut yksimielisyys, on ollut Unkarin omaksuman politiikan paheksunta. Periaatteessa pakolaisia olisi autettava konfliktin lähialueilla, mutta tätä tavoitetta ei ole kyetty toteuttamaan.
Muun muassa Unkarin julkisin varoin ylläpidetyn television M1-kanavan uutiset ovat keväällä ja kesällä 2016 kertoneet jatkuvasti maahantulijoista ja laittomista rajanylityksistä. Lähes päivittäin on kerrottu laittomista rajanylityksistä tai niiden yrityksistä. Trendi on ollut selvästi kasvava, elokuun viikonloppuina rajaloukkausten määrä on noussut 100:aan ja 150:een.
”Selvä viestoi Brysselille”
Elokuussa katsojia ryhdyttiin myös toistuvasti muistuttamaan lokakuun alun (2.10.2016) kansanäänestyksestä, jonka tuloksen toivotaan olevan ”selvä viesti Brysselille” siitä, että unkarilaisten suuri enemmistö vastustaa EU:n ja erityisesti komission omaksumaa linjaa pakolaiskysymyksessä sekä EU:n alueelle tulevien pakolaisten jakamista jäsen-valtioiden kesken komission ehdottaman kiintiöjärjestelmän mukaisesti. Myös EU:n määrittelemät sanktiot niille jäsenmaille, jotka eivät suostu ottamaan vastaan niille määriteltyä kiintiötä, saavat uutisissa yksimielisen tuomion. Hallituspuolueiden poliitikot vetoavat siihen, että komissio ei ole koskaan saanut Unkarin kansalta valtuutusta näille päätöksilleen, jotka nöyryyttävät Unkaria ja loukkaavat sen suvereniteettia. Hallitus joutuu pelaamaan varman päälle, kansanäänestys ei saa jäädä hallituspuolueiden kannattajien mielenilmaisuksi. Kyllä-äänten on voitettava. Kaikki Unkarin kansanäänestykset eivät ole tähän mennessä tuottaneet toivottua tulosta.
Televisiossa turvallisuuspoliittiset neuvonantajat ja asiantuntijat sekä uutisankkurit ovat kertoneet Euroopassa tapahtuneiden attentaattien ja terroritekojen yhteydessä rikoksiin syyllistyneiden taustoista ja näin on osoitettu, että Eurooppaan tulleet ”islamistit”, jihadistit ja ISISin värväämät tai eurooppalaisilla asuinseuduillaan radikalisoituneet ovat turvallisuusriski ja että oli ollut väärin päästää Eurooppaan ihmisiä, joiden henkilöllisyyttä ja taustoja ei kyetty tarkistamaan. Myös radikalisoituneiden maahantulijoiden määristä esitetään toistuvasti arvioita. Ranskassa ja muualla Euroopassa tapahtuneet terroriteot ovat uutisissa pitkään ja niiden vaikutuksia ja keskinäistä suhdetta arvioidaan toistuvasti.
Eri yhteyksissä esitetään pelko siitä, että maahantulijat eivät sopeutuisi unkarilaiseen yhteiskuntaan ja muutamassa sukupolvessa tulijat muuttaisivat maan henkisen ja uskonnollisen ilmapiiriin, ”Unkari ei olisi enää unkarilainen”. Esitetään dystopioita, joiden mukaan Mátyás-kirkon tornin huipussa ennen pitkää loistaisi kristillisen symbolin asemesta islamin puolikuu. Monikulttuurisuus nähdään mahdottomuutena: Eurooppaan saapuneet pakolaiset eivät tulisi edes useiden sukupolvien ja vuosikymmenien aikana assimiloitumaan tai sopeutumaan uuden asuinmaansa kulttuuriin ja yhteiskuntaan.
Pakolaiset ja rikollisuus
Uutisissa kerrotaan pakolaisten eri maissa tekemistä rikoksista, erityisesti naisten ahdistelusta ja raiskauksista sekä aseellisesta väkivallasta. Uusien tapausten käsittely alkaa usein Kölnin uudenvuodenyön tapahtumien – tai vastaavien – toistamisesta. Suomen osalta on menty yhdessä uutislähetyksessä lävitse kaikki viime syksyn ja alkukevään tapahtumat, joissa Suomeen tulleet pakolaiset ovat olleet osapuoli. Jos tekijä on suomalainen, kysymys on valtaväestön ja tulijoiden välisestä jännitteestä, jonka aiheuttaja on ollut tulijoiden käytös, mutta useimmissa raportoiduissa tapauksissa kohteena ovat olleet nimenomaan pakolaisten tekemät seksuaalirikokset tai rikosepäilyt.
Unkarilaistaustaisen miljardööri George Sorosin [alk. György Schwartz] toiminta pakolaiskysymyksessä on herättänyt Unkarin hallituspuolueissa äänekästä kritiikkiä. Soros mm. katsoi alkuvuodesta, ettei Eurooppa ole toiminut riittävän aktiivisesti pakolaiskysymyksessä ja että EU:n olisi rahoitettava pakolaisten sijoittaminen tarvittaessa vaikka velkapääomalla. Elokuun lopulla Sorosin Berliinin instituutin katsottiin toimivan liittokansleri Merkelin ”asiantuntijana” pakolaiskysymyksessä ja kerrottiin, että Merkel ”soittaa Sorosin nuoteista” eli on omaksunut Sorosin suosittaman politiikan. Merkelin kannatuksen laskua CDU:n ja erityisesti baijerilaisen sisarpuolue CSU:n piirissä seurataan tarkoin, kuten kanslerin kansansuosion laskua saksalaisten äänestäjien keskuudessa yleensäkin.
Merkel: Wir schaffen das!
Elokuun 2016 lopussa tarkasteltiin uutisissa erityisesti liittokansleri Merkelin lausuntoa vuosi sitten. Liittokansleri ilmoitti tuolloin, että Saksan talous ja yhteiskunta kestää pakolaistulvan haasteen: ”Wir schaffen das”. Vuotta myöhemmin on eri yhteyksissä todettu – myös liittotasavallan omien ja Unkarissa siteerattujen maahanmuuttokriitikkojen osalta – että liittotasavalta ei kestä vuosittain miljoonaa pakolaista. Unkarilaiset asiantuntijat ovat varoittaneet tästä eri yhteyksissä. Myös liittokansleri itse on nyttemmin todennut, että hän yliarvioi Saksan kestokyvyn. Lisäksi paine ei purkautunut syksyllä 2015. Saksa arvioi, että vuonna 2016 maahan tulisi 230000—250000 pakolaista, mutta tuo määrä ylittyi jo ensimmäisen vuosipuoliskon päättyessä.
Unkari laajensi heinäkuun alussa rajavyöhykettä kahdeksaan kilometriin ja rajavalvonnasta vastaavat poliisit ja sotilaat partioivat koko vyöhykkeen syvyydeltä. Jos laittomia rajanylittäjiä saadaan alueella kiinni, heidät ohjataan virallisille rajanylityspaikoille laillista maahantuloa ja siihen liittyvää rekisteröitymistä varten. Mikäli asianomaiset ovat syyllistyneet vahingontekoon, he joutuvat oikeuteen vastaamaan teoistaan.
Uutisissa kerrotaan tarkkaan, miten naapurimaat reagoivat pakolaiskysymykseen. Unkarin poliisin yksiköiden antamasta avusta Serbialle ja Makedonialle on kerrottu näyttävästi. Samoin esillä on ollut Visegrád-maiden [Puola, Slovakia, Tšekki ja Unkari] poliisivoimien yksiköiden antamasta avusta Unkarille. Kysymys on ollut kerrallaan noin 20 poliisin muodostaman ryhmän kuukauden komennuksesta Unkarin oman rajavalvonnan tueksi. Asiaa on käsitelty uutisissa osin osoituksena siitä, että Unkari ei ole ulkopoliittisessa isolaatiossa. Ystäviä etsitään ja Unkarin politiikkaan ymmärtävästi suhtautuvat lausunnot saavat runsaasti uutisaikaa.
Miten Suomi toimisi vastaavassa tilanteessa?
Suomen ”horisontista” katsoen uutiset, jotka ovat tosin myös yksipuolisia, antavat Unkarin hallituksen politiikasta ja maan ilmapiiristä ikävän kuvan. Monet suomalaiset ovat todenneet, että Unkarin politiikka on ”sietämätöntä” tai ”käsittämätöntä”. Tällaisten kommenttien edessä tuntee itsensä voimattomaksi. Ymmärrämme tilanteen paremmin, jos asetumme unkarilaisten asemaan. – Unkarin raja on Schengen-alueen ulkoraja Romanian, Serbian ja Kroatian suuntaan. Jos Unkarin etelärajalla on rajaloukkauksia päivittäin satakunta tai enemmän, tilanne on olennaisesti toinen kuin Suomessa.
Omakin julkinen mielipiteemme saattaisi muuttua, jos joutuisimme päivittäin seuraamaan uutisia, joissa kerrotaan useista rajan takana olevista pakolaisleireistä, joilla oleskelee satoja ihmisiä odottaen pääsevänsä ”aivan lähipäivinä tai -viikkoina” viime syksyn esimerkin mukaisesti Suomeen ja tätä kautta eteenpäin muihin EU-maihin. Olemme – monien EU-maiden tavoin – neuvottomia, meillä ei ole ainakaan julkistettua politiikkaa koskien rajan yli yllättäen tulevien pakolaisten määrän ennakoimatonta kasvua viime syksyn tavoin. Entäpä jos yhteyttä toivottuun kohdemaahan ei ole? Kuinka moni pakolainen hakee turvapaikkaa lopulta Suomesta ja jää odottamaan asiansa käsittelyä vastaanottokeskukseen? Ja kuinka moni jää maahan paperittomana ja uupuneena odottamaan poliittista käännettä ja kuinka moni turvautuu ihmissalakuljettajien apuun?
Unkarin hallitus on – ”puolustaessaan Unkarin rajoja ja EU:n ulkorajaa” – valinnut politiikkansa eikä halua tai voi sitä enää muuttaa. Aina elokuun loppupuolelle saakka kysymys oli myös sisäpoliittinen: vasemmisto-oppositio kritisoi hallituksen linjaa ja unkarilaisia europarlamentaarikkoja syytettiin pakolaiskysymyksen käsittelyssä europarlamentin valtavirtaa noudattaneen äänestyskäyttäytymisensä takia ”moraalisesta isänmaanpetturuudesta”.
Unkarin hallitus ei halua joutua uudelleen viime vuoden alkusyksyn tilanteeseen, jossa tuhannet pakolaiset olivat jääneet ”mottiin” Budapestin itäiselle rautatieasemalle, kun Itävalta ei suostunut heitä vastaanottamaan. Sen ”kansainvälisen mediataistelun” Unkarin hallitus hävisi selvästi. On selviö, että avustusjärjestöjen altruismi ei riitä, jos tulijoita on tuhansia ja taas tuhansia. Unkari haluaa, että pakolaisia autetaan kohdealueella ja haluaa, että EU:n ulkorajalla noudatettaisiin edelleenkin kansainvälisiä pakolaissopimuksia ja käytäntöjä. Yhden maan kohdalla tämä ehkä onnistuu, mutta EU ei voi pystyttää aitaa ympärilleen. Yksin ajatuskin tuntuu epäinhimilliseltä, mutta toisaalta viime syksyn ei haluta toistuvan. Toistaiseksi tilannetta etäältä seuraavan maallikon jophtopäätökseksi jää: suo siellä, vetelä täällä!