Uutisten viesti 18.1. oli, että laittomien rajanylitysyritysten paine Unkarin etelärajalla kasvaa edelleen. Kroatian ja Slovenian kautta kulkeva Balkanin ”läntinen reitti” ei kiinnosta, sillä saitä kautta matka on pitempi ja ylitettäviä rajoja useampia. Keski-Eurooppaan pyrkivillä on selkeä käsitys tilanteesta: jos pääset Unkarin etelärajan ylitse, olet 4–5 tunnin kuluttua Itävallan rajalla. Unkarin kautta kulkeva reitti on myös halvempi, sillä ihmissalakuljettajien ”taksa” on 1500 euroa, kun Kroatian ja Slovenian kautta hinta on 2000–3000 euroa. Salakuljettajien vaatima hinta on selvästi alentunut, kun aikaisemmin vaadittiin 2000–2200 euroa, on hinta tänään 1400–1500 euroa. – Jatkuvasti raportoidaan myös yksittäisistä (ulkomaan) kansalaisista, jotka autoissaan yrittävät viedä yhden tai useamman pakolaisen  rajan ylitse Itävaltaan. Tapauksista  kerrotaan lainrikkomuksina eikä asian käsittely paljasta, oliko motiivina pelkkä hyötymistarkoitus vai oliko teolla   mahdollisesti altruistinen tai humanitäärinen tausta.

Myös sisäministeri Sándor Pintér vieraili 18. tammikuuta eteläisellä raja-alueella – uutiset puhuivat ministerin tekemästä katselmuksesta – tutustuen sekä rajavalvonnan arkeen että käytettyihin menetelmiin ja teknisiin apuvälineisiin. Ministeri oli ”lausunnossaan” tyytyväinen rajavalvojien työhön ja hän uskoi, että raja olisi turvallinen ja määrältään kasvaviakin laittomia maahantuloyrityksiä kyettäisiin valvomaan nykyisella henkilökunnalla ja käytettävissä olevalla teknisellä laitteistolla.

Uutiset kertoivat myös valmisteilla olevasta, Unkariin tulevia ulkomaalaisia koskevasta lainsäädännön muutoksesta. Lakimuutosten jälkeen turvapaikan hakija joutuisi odottamaan valvotussa vastaanottokeskuksessa hakemuksensa käsittelyä.

Uudelle tasolle pakolaiskysymys nousi parlamenttitalossa järjestetyssä seminaarissa, jossa eräs puhujista oli valtiopäivien puhemies László Kövér. Seminaarin nimenä oli Kulttuuri kestävänä voimana muuttoliikkeen kuvastimessa, Kultúra mint megtartó erő a migráció tükrében. Kövérin mukaan ratkaisevan tärkeää seuraavan kyemmenen vuoden aikana on, kykenevätkö läntisen Euroopan maat luomaan uudelleen sen kansalaisten keskinäisen yhteen-kuuluvuuden tunteen, jonka mielipiteineen marginaaliin sysätty kansalaisten enemmistö kokee yhteiskunnasta hävinneen [valtiojohdon toimien seurauksena].

Kövérin mukaan näiden pyrkimysten tulos tulee ratkaisevasti vaikuttamaan kehitykseen lähivuosina, sillä EU – ja läntinen Eurooppa – näyttää nykyisellään menettäneen taloudellisen voimansa, puolustautumiskykynsä ja moraalisen ryhtinsä.