Varapuheenjohtajamme osallistui yhdessä vaimonsa Liisan kanssa jälleen kerran Järvenpään Suomi-Unkari Seuran Budapestin kulttuurimatkalle 1. — 8.4.2017. Tässä hänen matkakertomuksensa.
1. Yleistä kulttuurimatkoista Unkariin.
Järvenpään Suomi-Unkari Seura on vuosittain järjestänyt jo perinteeksi muodostuneet kulttuurimatkat Budapestiin. Aloitteentekijänä näille matkoille oli Helsingin Suomi-Unkari Seurassa pitkään ansiokkaasti ja monipuolisesti Suomen ja Unkarin ystävyyden hyväksi toiminut Sirkka Koskinen, mutta matkojen vetäminen siirtyi pian Jaakko Kuuselalle, joka on jo noin 30 vuoden ajan jaksanut vetää ja yhä edelleen johtaa näitä matkoja. Hänellähän on takanaan myös 12 vuoden puheenjohtajuusvuodet Suomi-Unkari Seurassa.
Jaakon jämerä mutta toisaalta tarpeellista joustavuutta noudattava johtamistapa miellyttää osanottajia, sillä monet meistä matkaajista osallistumme vuodesta toiseen näihin matkoihin. Itsekin olen puolisoni Liisan kanssa tavannut olla näillä matkoilla noin 15 vuoden ajan ja väliin on jäänyt vain muutama kerta, kun terveys- tai muut painavat syyt ovat estäneet osallistumisen. Tietysti tärkeä tekijä matkoja koskevalle kiinnostukselle on ollut sekin, että matkan johtaja myös meitä matkakumppaneitaan kuullen aina huolellisesti suunnittelee matkan ohjelman apunaan suomea puhuva unkarilainen Károly Dina eli meille suomalaisille ”Kalle”.
Matkat ovat kestäneet viikon ja niihin sisältyy yleensä kolme merkittävää kulttuuritapahtumaa, tutustumista Budapestin tärkeimpiin kohteisiin ja usein vielä tehdään erityinen tutustumisretki johonkin lähiympäristön kohteeseen. Matkan johtajan jämäkkyys näkyy mm siinä, että sovituista aikatauluista pidetään jämptisti kiinni, ja toisaalta joustavuus esimerkiksi siinä, ettei hän edellytä kaikkien osallistujien osallistuvan kaikkiin ohjelmanumeroihin, ja ohjelmaan muutenkin pyritään löytämään vaihtoehtoja tarpeen mukaan. Esimerkiksi me Budapestiä jo paljon kolunneet konkarit voimme hyvin keksiä itsellemme omaa ohjelmaa, silloin kun joukon pääosa tutustuu johonkin meille jo hyvin tuttuun Budapestin kohteeseen. Ainahan Budapest tarjoaa jokaiselle jotakin kiinnostavaa, olipa siellä käynyt kuinka usein tahansa. Lisäksi joistakin kohteista voi tulla sellaisia suosikkipaikkoja, että niissä haluaa käydä jokaisella Budapestin matkallaan. Minulle esimerkiksi tällainen paikka on Vörösmarty tér ja sen laidalla oleva kahvila Gerbeaud.
2. Lähtö Budapestiin ja matkan ensimmäinen päivä.
Varhain lauantaiaamuna 1.4.2017 kokoonnuimme Helsingin lentoasemalle. Me varhaisimmat saapuneet, jotka olimme ehtineet sinne jo ennen matkanjohtajaa, aloimme kirjautua sisään matkalle. Nykyäänhän Helsingin lentoasemalla matkustajalta odotetaan omatoimisuutta. Itse on hankittava asemalla olevien automaattien avulla ainakin maihinnousukortin ja mielellään myös matkatavarat on kirjattava itsenäisesti. Siinä apuna voi käyttää passia tai esimerkiksi Finnairin kanta-asiakaskorttia, jos ei mukana ole lentolipun numeroa.
Tuntuu siltä, että systeemiin saattaa aika usein tulla pieniä yllätyksiä. Minulla ja Liisalla on kanta-asiakaskortit ja lentovirkailijan pienen alkuopastuksen jälkeen sainkin ajettua onnistuneesti Liisalle maihinnousukortin, mutta yrittäessäni ajaa korttia itselleni automaatti ilmoitti, ettei korttia voi kirjoittaa, vaan minun täytyy kääntyä lentovirkailijan puoleen. Minusta moinen oli outoa, joten keskeytin toimituksen ja aloitin alusta ja kas kummaa, nyt kone kirjoitti maihinnousukortin! Eräs tätä merkittävämpi ihmettelyn aihe oli sekin, ettei automaatti ollenkaan suostunut reagoimaan Heikki Ahtiaisen mukana olevaan EU-henkilöllisyys-todistukseen, vaikka se on täysin pätevä matkustusasiakirja Unkariin, vaan hänen piti mennä tiskille saamaan maihinnousukorttinsa.
Tultuamme Budapestiin kirjauduimme meille tuttuun Mercure Korona -hotelliin ja lähdimme Véndiák-ravintolaan lounaalle. Näillä matkoilla on tapana nauttia ateriat eri ravintoloissa, joten uusikin matkaan osallistuja saa nopeasti kokemusta erilaisista paikallisista ravintoloista. Kävi ilmi, että seurueessamme oli 32 henkeä, ja kaikki esittäydyimme toisillemme. Eniten oli osanottajia tietenkin Järvenpäästä ja Keravalta, sillä aktiiviset entisen Keravan seuran jäsenet ovat nyttemmin liittyneet Järvenpään seuran jäseniksi. Kuitenkin osanottajia oli laajalti eri puolilta Suomea, esim Helsingistä, Kouvolasta, Porista , Hämeenlinnasta ja meitä tamperelaisiakin oli neljä. Jaakko Kuusela antoi yleisesityksen matkasta Kallen avustamana.
Illalla lähdimme vielä List Ferenc térille Musiikkiakatemiaan, Liszt Ferenc Zeneakadémia, nykyisin sekin on yliopisto: Zeneművészeti Egyetem, jossa esitettiin tumman eteläafrikkalaisen ja maailmallakin hyvin menestyneen laulajattaren Pumeza Matshkizan aariakonsertti. Konsertti oli korkealuokkainen ei ainoastaan laulajattaren taitojen takia, vaan myös yllättävän suuren ja monipuolisen Óbudan Danubia-orkesterin ansiosta. Ohjelmassa oli mm. Mozartin, Puccinin, Dvořákin , Šostakovitšin ja Hatšaturjanin sävellyksiä.
3) Toinen retkipäivä 2.4.2017.
Toisen päivän ohjelmassa oli Budapestin erinomaisten julkisten kulkuvälineiden avustuksella tutustuminen aluksi Sankarien aukioon (Hősök tere), Kaupunginpuistoon (Városliget), maanalaiseen jne. Minä vanhana Budapestin kävijänä sen sijaan lähdin Liisan ja Ahtiaisen Heikin kanssa verestämään muistoja kävelykadulle, Váci utcalle, jota pitkin kävelimme Vörösmarty térille. Oli suorastaan mahtavan kesäinen sää ja tori oli täynnä myyntikojuja ja ulkoilma-ravintoloita, ja lukuisa joukko ihmisiä nautti niiden antimista ja hyvästä säästä.
Iltapäivälle mekin menimme Budan puolelle ja liityimme Jaakko Kuuselan opastamaan pääryhmään, joka oli Linnavuoreen tutustuessaan ehtinyt Pyhän Kolminaisuuden aukiolle (Szent Háromság tér). Sieltä koko joukolla menimme aikaisemmilta retkiltämmekin tuttuun Riso-ravintolaan lounaalle.
Illalla ohjelmaan kuului meno Budapestin operettiteatteriin, jossa esitettiin unkarin kielellä Ferenc Lehárin ”Iloinen Leski” (A víg özvegy). Unkarinkielistä esitystä täydensi näyttämön yläpuolella kulkeva englanninkielinen tekstitys , joka tosin oli liian ylhäällä eikä käännöskään ollut kehuttava. Oli hieman vaikeaa seurata tekstitystä ja esitystä samalla kertaa. Näin oli erityisesti esityksen alkupuolella, koska se poikkesi aika lailla aikaisemmin nähdyistä esityksistä korostaessaan juonen raadollisia piirteitä, kuten esimerkiksi kuvatessaan ihmisten häikäile-mätöntä halukkuutta hyötyä lesken varakkuudesta ja korostaessaan miespääosan esittäjän jonkinasteista rappiotilaa. Vähitellen esitykseen kuitenkin tottui varsinkin kun Lehárin operetin sävellykset lauluineen esitettiin hienosti suurella ammatti-taidolla. Lopulta esityksen päätyttyä olimme sittenkin melkoisen tyytyväisiä kuulemaamme ja näkemäämme. Operetin alkuosan erikoisuudetkin alkoi ymmärtää paremmin.
4) Kolmas retkipäivä, lisämaksullinen retki Tápiószentmártoniin.
Maanantaiaamuna lähdimme noin 70 km Budapestistä itään sijaitsevalle Tápiószentmártonin hevostilalle, joka tosin ansaitsee huomiota myös muiden eläimiensä kuin hevosten takia, ja joka on kokonaisuudessaan varsin merkittävä turistinähtävyys. Hunnien kuuluisan päällikön, Attilan sanotaan pitäneen siellä pääpaikkaansa ja hänellä oli siellä oma linnansa. Alueen museossa on tuosta linnasta pienoismallikin. Paikalla on myös Attilan kumpu, Attila domb, jossa maan vetovoiman sanotaan vaikuttavan erityisen positiivisella ja rauhoittavalla tavalla ihmiseen. Valitettavasti kuuluin niihin aika lukuisiin onnettomiin, jotka eivät tunteneet mitään erikoista tuolla kummulla seistessään!
Muiden eläinten ohella siellä nykyisin on noin 180 hevosta. Tila on tunnettu hyvästä hevosrodustaan, johon kuuluvat hevoset pärjäävät erityisen hyvin kilpailuissa. Erityisen mahtava menneen ajan edustaja tälle rodulle on ihmetamma Kincsem (suomeksi Aarteeni), joka eli 1800-1900 luvun vaihteen tienoilla ja jonka sanotaan voittaneen kaikki kilpailunsa. Tietysti alueelta löytyy myös Kincsem-hevosen patsas.
Muista eläimistä mainittakoon siat. Siellä kerrottiin elvytettävän mangalica-sikarotua, joka ei muuten ole ominaisuuksiltaan erikoinen, mutta kuulemma sen läskin syönti ei aiheuta kolesterolin lisääntymistä. Myös esimerkiksi nautaeläimiä tilalla näkyi runsaasti.
Ryhmämme ajeli kolmessa erässä tilan pelloilla hevosten vetäminä ja söimme hienon lounaan tilan suuressa ravintolassa.
5) Muut retkipäivät.
Retkeläisillämme oli myös omakustanteinen mahdollisuus seurata Benkó Dixieland Clubin suosittua musiikkiesitystä, joka siihen osallistuneiden kertoman mukaan oli mukavan rento musiikkitapahtuma.
Monet muut meistä menimme sen sijaan Pyhän Tapanin basilikan urkukonserttiin. Konsertin pääesiintyjä oli Gyula Pfeiffer, joka on todellinen musiikin monitoimimies (pianisti,urkuri, orkesterinjohtaja). Hän on esiintynyt monissa maissa, myös Suomessa. Sooloesiintyjiä oli lisäksi neljä: tenori- ja sopraanolaulaja sekä viulun ja trumpetin soittaja. Ohjelmassa oli mm Bachin, Händelin, Vivaldin, Lisztin, Massenet’n ja Schubertin sävellyksiä. Sooloesiintyjiä oli kombinoitu eri tavoin eri sävellyksiä esitettäessä. Minusta kuulosti erikoisen hienolta yhdistelmältä, kun viulu ja trumpetti täydensivät urkuesitystä.
Meillä oli ohjelmassa vielä Kenneth MacMillanin koreografiaan perustuva Manon-baletti sen nykyaikaisimmassa muodossaan (Baletin säveltäjä on Massenet, sovittaja on Yates.) Esitys oli Kansallisoopperassa Andrássy útilla. Tätä balettia on esittänyt ainakin 18 eri yhtyettä eri puolilla maailmaa. Itse olen käynyt todella harvoin katsomassa balettia, mutta tämä baletti esitti traagisen tarinansa niin hienon musiikin ja tanssin avulla, että se tuntui aivan uskomattomalta. Ei juuri tarvittu mitään tekstitystä esityksen seuraamisen tueksi, sillä musiikki ja tanssi toivat riittävän selvästi esiin, mistä juonessa kulloinkin oli kysymys. Olen myöhemmin kuullut, että tämä baletti olisi esitetty myös Suomessa.
Meillä oli toiseksi viimeisenä päivänä vielä vaihtoehtoinen mahdollisuus käydä joko Szentendressä tai Gödöllőssä. Szentendre on kiva pikkukaupunki, mutta kun emme olleet pitkään aikaan nähneet Gödöllőn keisarillista linnaa, päätimme nyt mennä sinne. Tämä ”Sissi-keisarinnan” suosikkilinna oli varsinkin sisustuksensa puolesta toisen maailmansodan jälkeen kurjassa kunnossa, kun siellä oli majaillut ensin Natsi-Saksan armeijan esikunta ja sitten tuli neuvosto-armeija, jonka upseereita oleskeli osassa linnaa useiden vuosikymmenten ajan osan linnasta ollessa taas vanhainkotina. Nyt linna on vihdoin jälleen hienossa kunnossa, ja sisustuskin on pyritty työtä säästämättä saamaan mahdollisimman hyvin entiseen loistoonsa.
Vapaa-aikaakin meille jäi runsaasti. Kävimme mm. toisen kerran Vörösmarty térillä ja silloin oli suorastaan pakko käydä myös Gerbeaud’n kahvilassa nauttimassa tarjolla olevia herkkuja. Heikki Ahtiaisen kanssa kävimme uimassa Széchenyi kylpylässä. Budapestissä on paljon käymisen arvoisia kylpylöitä, mutta ainakin minun mielestäni Széchenyi kylpylä tuntuu kaikkein hienoimmalta. Siellä on suorastaan uskomattoman paljon erilaisia uima-altaita. Vaikka meillä ylipäänsä oli retken aikana aivan loistava sää, niin kylpyläreissumme aikana satoi ajoittain ja oli aika lailla tavallista viileämpää. Silti kylpylän isossa ulkoilma-altaassakin, jossa oli lämmintä termaalivettä, oli mukava uida.
Jorma Perälä 18.9.2017