Suurlähettiläs Klára Breuer on toiminut jo vuoden Unkarin edustajana Suomessa, sillä hän jätti valtuuskirjeensä presidentti Niinistölle 21.1.2022. – Tehtävässään suurlähettiläät pyrkivät perehtymään laaja-alaisesti asemamaahansa, sen talouteen, politiikkaan ja kulttuuriin. Tässä työssä oma osansa on vierailuilla, jotka kohdistuvat erityisesti pääkaupunkiseudun ulkopuolella oleviin kohteisiin. Suurlähettiläs Breuer teki virallisen vierailun Tampereelle maanantaina 6. helmikuuta yhdessä lähetystösihteeri (vastuualueena ulkomaankauppa) Róbert Kovácsin ja puolisonsa Pál Rudasin kanssa. Tosin Breuer on epävirallisesti vieraillut Tampereella jo kerran aikaisemminkin. Tuolloin tamperelaistaustainen, mutta Budapestissa asuva galleristi ja monille aiemmin myös ”linnanisäntänä” tuttu Ari Kupsus oli ollut hänen oppaanaan. Kupsus oli tälläkin kertaa suurlähettilään seurueen mukana.
Tampereen Suomalaisen Klubin tarjoaman lounaan isäntänä oli klubin hallituksen puheenjohtaja Pasi-Heikki Rannisto. Lisäksi vieraina olivat Tampereen pormestari Anna-Kaisa Ikonen ja kansainvälisten asioiden suunnittelija Pekka Pernu. Lounaalla keskusteltiin mm. Tampereen ja Miskolcin vuonna 1963 solmitun ystävyyskaupunkisuhteen juhlavuoteen liittyvistä vastavuoroisista aktiviteeteista sekä laajemminkin Tampereen ja Miskolcin välisestä yhteistyöstä ja sen tulevista mahdollisuuksista. Lisäksi vieraille esiteltiin Tampereen elinkeinoelämän vahvuuksia, paikallista yhteistyötä kaupungin, korkeakoulujen ja elinkeinoelämän välillä, sosiaali- ja terveysalan ajankohtaisia asioita sekä keskusteltiin tietenkin Ukrainan tilanteesta ja Ukrainan auttamisesta.
Suurlähettilään toisena tutustumiskohteena oli Tampereen Suomi-Unkari Seura ja Tampereen tuomiokirkkoseurakuntaan kuuluva Kalevan kirkko. Tampereen seuran hallitus puheenjohtaja Irmeli Kniivilän ja varapuheenjohtaja, rovasti Simo Kohon johdolla otti vieraat vastaan kirkkosalissa. Koho on toiminut vuosina 1983–2004 Kalevan seurakunnan kirkkoherrana. Mukana oli myös Unkarin kunniakonsuli Kristiina Jaatinen.
Kalevan kirkko soveltui tutustumiskohteeksi ja tapaamispaikaksi erityisen hyvin siksi, että sillä ja aiemmalla Kalevan seurakunnalla on useitakin yhtymäkohtia Unkariin ja Suomi-Unkari Seuraan. Kalevan seurakunnan toinen vakinainen kirkkoherra (1957–1971) oli Paavo Viljanen, joka nuorena teologian ylioppilaana 1931–1932 oli opiskellut Unkarissa Sopronin teologisessa akatemiassa. Hänen ansiotaan on, että Kalevan seurakunnalla on ollut jo yli puoli vuosisataa henkilötason yhteyksiä Unkariin. Suomen ja Unkarin luterilaisen kirkon viralliset, institutionaaliset suhteet luotiin vasta vuonna 1981. Aloitteentekijöinä kirkkojen välisen yhteistyön aloittamiseksi olivat Kalevan seurakunnan tuolloinen kirkkoherra (1971–1983) Voitto Voipio ja kappalainen Simo Koho, jotka halusivat jatkaa edeltäjänsä aloittamaa työtä. Ensimmäinen ystävyysseurakuntasuhde luotiinkin Sárszentlőrincin ja Kalevan seurakuntien välille. Sárszentlőrinc valikoitui kumppaniksi siksi, että siellä oli kirkkoherrana Paavo Viljasen pitkäaikainen ystävä Béla Csepregi, johon tämä oli tutustunut jo opiskellessaan Unkarissa. – Viljasen aloitteesta Kalevan kirkko on ollut Suomessa ainoa, jossa unkarilaiseen tapaan kellot ovat soineet keskipäivän merkiksi turkkilaisista vuonna 1456 Nándorfehérvárin taistelussa saadun voiton kunniaksi. Sittemmin tästä traditiosta on luovuttu.
Arkkitehti Reima Pietilän suunnittelema Kalevan kirkko, joka vihittiin käyttöön vuonna 1966, herätti katedraalimaisella jyhkeydellään vieraissa ansaittua ihastusta ja ihmetystäkin. Oman lisänsä tapaamiseen toi urkuri Osmo Honkanen, joka soitti vieraille J.S. Bachin Fantasian g-mollissa. Osana ohjelmaa vieraat kuuntelivat historiallisen äänitteen, jossa Paavo Viljanen kertoo unkariksi Kalevan kirkon rakentamisesta ja seurakuntatyöstä Kalevassa.
Sakastin ja pienen toimituskappelin kautta siirryimme yhteen kirkon kokoustiloista, jonne oli katettu kahvi- ja teetarjoilu, josta vastasivat Kalevan kirkon jo useita vuosikymmeniä toimineen Unkari-piirin ja Suomi-Unkari Seuran jäsenet. Kahvipöytäkeskustelussa menimme suurlähettilään toiveesta Irmeli Kniivilän johdolla lävitse seuran toiminnan ”vuosikierron” tärkeimpine koko jäsenkunnalle suunnattuine tapahtumineen. Nostimme esille mm. lähinnä ystävyysseurojen toimesta vuosittain lokakuussa toteutetun suomalais-ugrilaisia kieliä puhuvien kansojen esittelyn eli Sugrifestin. Emme unohtaneet omia joulumyyjäisiämme gulyás-keittoineen ja pikkujouluineen tai Näsijärven rannalla tapahtuneita syksyn toimintakauden avajaisia saunoineen ja unkarilaisine kalakeittoineen. Unkarin kansallisten juhlapäivien yhteyteen olemme niinikään pyrkineet niin ikään sijoittamaan jäsenille suunnattuja tapahtumia esitelmineen. Kaupungin hallinnoiman Kulttuuritalo Laikun ohella Kalevan kirkko on tarjonnut tilat monille järjestämillemme tapahtumille ja näyttelyille. Eri teemoihin kohdentuvat matkat Unkariin ja ystävyyskaupunki Miskolciin ovat puheenjohtajan mukaan olleet myös olennainen osa toimintaamme.
Iltapäivällä palattiin vielä Suomalaiselle Klubille, joka oli tarjonnut tilat unkarilaiselle taidenäyttelylle. Sen teokset Ari Kupsus oli kuratoinut ja tuonut Unkarista. Taiteilijat ovat kaikki opiskelleet Unkarin kuvataideyliopistossa (Magyar Képzőművészeti Egyetem), mutta he edustavat useita kansallisuuksia. Unkarin ohella mukana näyttelyssä on nuoria taiteilijoita, joiden kotimaa on Englanti (Wales), Romania (Erdély), Valko-Venäjä, Venäjä ja – Suomi. Tervetulotoivotuksen esitti klubin esimies Mikko Turunen. Suurlähettiläs Breuer avasi näyttelyn ja Ari Kupsus esitteli lyhyesti teokset ja taiteilijat monikymmenpäiselle kutsuvierasyleisölle.
Tampereen Suomi-Unkari Seuran jäsenet pitivät päivää onnistuneena. Suurlähettiläs osoittautui ystävälliseksi ja oli ilmeisen kiinnostunut toiminnastamme ja Tampereesta. Toivottavasti hänkin palasi illalla tyytyväisin mielin Helsinkiin.