6.9. Pääministeri Orbán kertoi torstaina osana kolmipäiväisen kokouksen ohjelmaa IMF:n ja EU:n kanssa käytävistä neuvotteluista. Uutisten mukaan lehdistössä oli aiemmin kerrottu, että IMF haluaisi ottaa esille neuvotteluissa eläkeleikkaukset, eläkeiän nostamisen, perhetukien leikkaukset, henkilöverotuksen nostamisen, kinteistöveron perusteiden muuttamisen. Lisäksi esille nousisivat byrokratian vähentäminen, matkustusalennusten karsiminen, itsehallintoelinten (kunnat ja kaupungit) saaman tuen leikkaukset ja pankkiveron poistaminen ja pankkien pääomittaminen. Luettelon julkaisi ensimmäisenä Magyar Nemzet-lehti.

Pääministerin käsityksen mukaan neuvottelut etenisivät aikataulujen mukaisesti ja päättyisivät syksen kuluessa. Hän kuitenkin totesi erillisessä haastattelussa lehtitiedot kiistäen yksiselitteisesti: ”Ei [lainaa] tällä hinnalla!”. Pääministerin mielessä tiedotusvälineissä oli lueteltu kaikki se, mistä Unkari ei voi tinkiä, minkä takia hallitus olikin luomassa vaihtoehtoista esityslistaa neuvotteluille.

– Kansainvälisen talouden asiantuntijat varoittivat, että neuvottelujen pitkittyessä maan talous joutuisi vaikeuksiin: forintin arvo laskisi ja maan velkapaperien korot nousisivat. Toisen asintuntijan mukaan IMF ei tunne Unkarin tilannetta ja sen tavoitteet ovat täysin vastakkaiset kuin Unkarin hallituksen tavoitteet. Ensisijaisesti kuitenkin Unkarin hallituksen on ratkaistava, miten se pitää budjettivajeensa kurissa eli EU:n rajaksi asettamaa 3%:n bruttokansantuoteosuutta pienempänä. Erään arvion mukaan koko vuoden 2013 budjettiesitys joudutaan kirjoittamaan uudelleen, jos em. IMF:n tavoitteisiin joudutaan sopeutumaan, .

– Oppositio kritisoi lehdistötietoja ja pääministerin puheenvuoroa. MSZP:n mukaan ”lista” ei ole IMF:n laatima. Jobbik katsoo, että kyse on vain taktiikasta ja näytelmästä, jolla tietyt hallituksen ajamat muutokset tuodaan keskusteluun. Kiinteistövero ja pankkien pääomittaminen ovat epäonnistuneen talouspolitiikan seurausta, mikä katetaan veronmaksajien taskusta. LMP:n mukaan mitään ”IMF:n listaa” ei ole. ”Se on pääministerin oma lista, jonka hän pistää IMF:n piikkiin”.  Puolue jopa edellyttää, että neuvotteluihin nimettäisiin ulkopuoinen seuraaja, civil megfigyelő, joka edustaisi ”kansalaisten toimeenpanemaa valvontaa”!  Demokraattinen koalitio katsoi, että IMF ei määrittele sen kanssa neuvottelevan hallituksen toimia, vaan odottaa ao. hallitukselta toteutuskelpoista talouden tervehdyttämisohjelmaa. EU:n komissio ei tässä vaiheessa halua keskustella neuvotteuissa mahdollisesti esilletulevista kysymyksistä.

Taustaa. Neuvottelutarve Kansainväliseltä valuuttarahaston, IMF:n ja EU:n kanssa nousivat esille marraskuussa 2011, kun Unkari halusi käynnistää keskustelut IMF:n kanssa taloutensa turvaamiseksi. Unkarin valtiovarainministeriö kertoi tällöin, ettei maa halua lisätä lainataakkaansa, vaan ensisijaisesti lisätä sijoittajien luottamusta valtionlainoihinsa. Maan halitus on etsinyt ratkaisuja, joilla se saisi edullista rahoitusta kansainväisiltä markkinoilta ja lisäisi sijoittajien luottamusta Unkarin valtionlainoihin. IMF:n antamat takuut lisäisivät markkinoiden uottamusta, sen sijaan hallitus ei ei halunnut IMF:n määräävän maan talouspolitiikan suuntaa. Käytännössä IMF voi avata Unkarille pääsyn uuteen lyhyen aikavälin Flexible Credit Line -lainaohjelmaan, joka on tarkoitettu taloudellisten kriisien ennaltaehkäisyyn. Po. lainat eivät myöskään edellytä yhtä rajuja säästö- ja sopeutustoimia kuin IMF:n perinteiset lainat.

Lainaneuvottelut – mutta ei itse lainan tarve – ovat olleet joka käänteessään varsin terävän poliittisne keskustelun kohteena. Jos hallitus perustelee lainatarvetta edellisten hallitusten epäonnistuneiden toimenpiteiden aiheuttamaksi, katsovat esim. MSZP ja DK maan heikon taloustilanteen osoitukseksi nimenomaan nykyisen hallituksen taloiuspolitiikan epäonnistumisesta.

Asiasta – mahdollisista tulevista lainaehdoista – virisi alkukeväästä hyvin kiivas ja mielenosoituksiksi paisunut mielipiteidenvaihto, joka johti jopa Unkarin suvereniteettia turvaavan kansalaisliikkeen perustamiseen. Monien unkarilaisten käsitysten mukaan pääministeri taisteli ”kansainvälisiä organisaatioita” vastaan maan itsemääräämisoikeuden puolesta ja sai lähes satatuhatta (joidenkin arvioiden mukaan satojatuhansia) kansalaisia osoittamaan mieltään maan hallituksen puolesta. Kansainvälisten organisaatioiden, millä tarkoitettiin kansainvälisiä pankkeja, IMF:ää ja EU:ta, katsottiin pyrkivän tekemään Unkarista ”siirtomaan”. Määrittelyllä viitattiin perinteisen siirtomaa-aseman ohella Unkarin asemaan Itävalan keisarikunnassa 1800-luvun alkupuolella, so. ennen vuotta 1848, jolloin maan uudistajat katsoivat Itävallan pakottaneen Unkarin raaka-ainetuottajan asemaan. Näitä käsityksiä viljeltiin varsin runsaasti vielä vuoden 1848 vallankumouksen alkamisen vuosipäivän (15. maaliskuuta) juhlallisuuksien retoriikassa. – ”Loppuviimmetteks” keskusteluun osallistuivat myös ulkomailla asuvat unkarilaiset varsin kärkevine julkilausumineen.