Marosvásárhely (romaniaksi Târgu Mureș) on n. 150000 asukkaan kaupunki Transsilvanian (Erdély) kaakkoiskärjessä. Asukkaista kolmannes on kansallisuudeltaan unkarilaisia, sillä kasvaessaan alunalkaen unkarilainen kaupunki on samalla romanialaistunut nopeasti. Kaupunki on myös eräs székelyastuksen keskuksista. Kaupungissa on vuoden 1848 vallankumouksen ja vapaustaistelun jälkimaininkeihin kuuluneen salaliiton muistomerkki, joka on omistettu Székely-kansaan kuuluneiden mestattujen ja vankeustuomion saaneiden muistolle (Székely vértanúk emlékműve), joka pystytettiin 1875.

Marosvásárhelyssä järjestettiin 10.3. mielenosoitus, jota em. tapahtumaan viitaten kutsuttiin Székelyiden vapauden päiväksi, Székely szabadság napja. Päivää oli etukäteen lehotettu viettämään mielenosoituksin, joissa kannettaisiin Unkarin ja székely-kansan lippuja.

Järjestäjien arvion mukaan paikalle oli kokoontunut Transsilvanian unkarilaisalueilta noin 30000 mielenosoittajaa, jotka hyväksyivät Romanian hallitukselle lähetettävän muistion, jossa vaadittiin Szkekely-kansalle autonomiaa. Mielenosoitukseen osallistuvat halusivat ensisijaisesti, että ne suunnitelmat, joiden tarkoituksena oli muuttaa alueen (régió) nykyistä hallinnollista ja taloudellista rakennetta ja väestöllistä yhtenäisyyttä vedettäisiin takaisin, sillä niiden katsottiin vaarantavan alueella kiinteänä ryhmänä asuvien unkarilaisten intressejä. Näin totesi mm. Székelyiden kansallisen neuvoston puheenjohtaja Balázs Izsák Lisäksi vaadittiin unkarinkielen aseman vahvistamista ja unkarin käyttöä kaikilla kouluasteilla tarhasta yliopistoon saakka. Mukana mielenosoituksessa oli myös EU-parlamentin jäsen László Tőkés, jonka mukaan autonomia oli elintärkeä ja unkarilaisuuden säilymisen elinehto: autonómiát akarunk önrendelkezést, nincs más alternatíva.

Unkarissa mielenosoituksia oli Budapestissa, Keszhelyissä ja Szolnokissa, jossa esillä oli Unkarin ja székely-kansan lippujen ohella runsaasti myös äärioikeistolaisiksi leimautuneita puna-valkoraitaisia, árpádsávos, lippuja. Mielenosoittajat muistuttivat niistä autonomisista järjesteluistä, joita on toteutettu Länsi-Euroopassa Baskimaan, Etelä-Tirolin ja Katalonian osalta. Näillä alueilla asuville on taattu juuri sellainen autonomia, jonka puolesta székelyt haluavat jatkaa omaa taisteluaan. Bukarestin hallitukselle osoitetussa kirjelemässä esitettiin lisäksi, että székelyiden asuinalueen, Székelyföldin autonominen asema olisi taattava lailla.

Milenosoituksia myös Romanian lähetystön tai konsulaatin edessä seitsemässä Euroopan maassa. Uutisissa mainittiin Lontoo, Wien, Haag, München, Zürich, Tukholma sekä Bryssel ja Helsinki. Suomen unkarilaisten yhdistyksen puheenjohtajan, Mária Karancsin lausunnosta oli leikattu osa uutisiin. Pohjois-Amerikassa vastaavasti oli kokoonnuttu Yhdysvalloissa New Yorkissa, Los Angelesissa ja Clevelandissa sekä Kandassa Torontossa ja Ottawassa.