Vuonna 1963 Tampere ja Miskolc solmivat ystävyyskaupunkisuhteen. Menettely oli tuolloin tyypillinen tapa aloittaa vielä orastava kansainvälinen yhteistyö kunnallishallinnossa. Miskolcille yhteistyösopimus oli ensimmäinen, Tampereelle tosin jo yhdeksäs. Ystävyyskaupungit – tai Twin Cities, jos tätä ilmaisua halutaan käyttää – valikoituivat usein lika barn leka bäst -periaatteella. Tietysti mukana oli myös ”ulkopolitiikka”: pohjoismaisten kaupunkien rinnalle saatiin silloisen Neuvostoliiton Kiova, sitten yksi kaupunki kummastakin Saksasta jne. Kun Miskolcin aloite saapui, Tampereen kaupungin johto pohti, tarvittiinko vielä lisää ystävyyskaupunkeja. – Syynä tällaiseen arviointiin oli varmaankin se, että kaupunki joutui pohtimaan, mitä konkreettista hyötyä ystävyyskaupunkisuhteista oli.
Seuraavassa on miskolcilaisen Minap-verkkijulkaisun [ Minap = Miskolci Napló eli Miskolcin päiväkirja] artikkeli ystävyyskaupunkisuhteen 60-vuo-tispäivän yhdestä tapahtumasta, valokuvanäyttelyn avajaisista 8. syyskuuta kaupungintalon aulassa.
Minapin useiden juttujen ohella myös toinen uutisportaali, Boon.hu [Borsod-Abaúj-Zemplén vármegyei hírportál], joka nimensä mukaan keskittyy Miskolcin ja ympäröivän läänin uutistarjontaan, kirjoittivat ystävyyskaupunkien juhlinnasta. – Vaikka teksti on suomalaisittain hiukan ylätyyliä, se kertoo myös siitä, mitä pari yksittäistä, mutta asialleen omistautunutta kaupunkilaista voi saada aikaan. Näin siis kirjoitti Minap 8.9.2023:
******
Miskolc ja Tampere ovat olleet sisaruksia 60 vuotta.
Näyttely kertoo yhteisestä taipaleesta
Kuten jo aikaisemmin [aiemmissa verkkojutuissa samalla päivämäärällä eli 8.9.2023] kerroimme, suomalainen delegaatio Tampereelta, Miskolcin ystävyyskaupungista, on paraikaa kaupungissamme [Miskolcissa]. Kyseessä on vastavierailu, sillä aiemmin tänä vuonna Miskolcin kaupungin delegaatio vieraili ystävyyskaupungissaan Tampereella. Vierailulle oli syynsä: tänä vuonna voimme juhlia sitä, että ystävyyskaupunkisuhteen solmimisesta tulee kuluneeksi 60 vuotta. Tämän yhteistyön taustana on Miskolcin vanhin ystävyyskaupunkisopimus, ja koko maassa [Unkarissa] se on toiseksi vanhin Unkarin ja Suomen kaupunkien välinen ystävyyskaupunkisuhde.
Miskolc—Tampere 60 -niminen näyttely kertoo ystävyyskaupunkisuhteen alkamisesta sekä kahdesta tätä yhteistyötä vaalineesta ja vuosikausia ylläpitäneestä ikonisesta henkilöstä, József Breitenbachista ja Antal Ruprechtista. Näyttelyn aineiston on koonnut em. henkilöiden perillisten avustamina heidän jäämistöstään [Miskolcin] Unkari-Suomi Ystävyyspiiri yhdessä paikallisten historioitsijoiden kanssa. Yhdessä nämä valikoivat ja järjestivät yhteensä 20 pahvilaatikon sisältämän aineiston näyttelyksi.
Näyttelyn avajaisissa Miskolcin pormestari Pál Veres tervehti lämpimin sanoin paikalla olevaa Suomen Budapestin suurlähettilästä Pertti Anttista ja tämän seuruetta; Suomen kunniakonsulia Csaba Deákia, Tampereen apulaispormestaria Matti Helimoa sekä Miskolcin Unkari-Suomi Ystäväpiirin puheenjohtajaa Tamás Farkasia sekä piirin läsnä olevia jäseniä. Tervehdyspuheessaan pormestari Breitenbachin ja Ruprechtin työn merkitystä korostaen totesi: ”Osoitamme kunnioitustamme kahdelle sellaiselle henkilölle, joiden työpanosta tuskin kukaan pystyy ylittämään miskolcilaisten ja heidän suomalaisten ystäviensä kesken luotujen suhteiden vaalimisessa ja vahvistamisessa”.
Näyttelyyn viitaten hän totesi, että József Breitenbachilla ja Antal Ruprechtilla oli ollut avainrooli siinä, että kaupunkien väliset suhteet aikanaan kiinteytyivät ja kukoistavat tänäänkin, kun 60 vuotta on kulunut ystävyyskaupunkisopimuksen solmimisesta. He eivät ole enää joukossamme, mutta heidän toimintaansa ympäröi tänäänkin kunnioituksemme ja arvostuksemme. Miskolc vaalii heidän muistoaan ja sen osoittamiseksi myös tämä näyttely on pystytetty. Näyttely, jonka valokuva-aineiston Breiktenbachin ja Ruprechtin lapset ovat luovuttaneet, ja jonka Miskolcin Gallerian asiantuntijat ovat koonneet näyttelyksi.
Pál Veres korosti, että suomalaisista ja unkarilaisista puhuttaessa on perusteltua käyttää testvér-sanaa, so. suomalaiset ja unkarilaiset ovat veljeksiä tai sisaruksia. ”Voimme sanoa, että olemme sukulaiskansoja, kielisukulaisia, meillä on yhteiset ja ikivanhat kielelliset juuret ja laaja yhteinen aines historiassamme kytkee meitä toisiimme.” Hän esitti toiveenaan, että tämä vanha ystävyys ja ystävyyskaupunkisuhde tulisi säilymään vielä monia vuosi-kymmeniä.
Tampereen apulaispormestari Matti Helimo piti itseään onnekkaana sen takia, että hänellä juuri nyt, näin merkittävänä päivänä, oli mahdollisuus vierailla Miskolcissa, kun vietetään ystävyyskaupunkisuhteen 60. vuosijuhlaa. Hänelle suomalaisten ja unkarilaisten ystävyys oli arvokas asia, kuten myös em. kahden henkilön työ, mistä näyttely kertoo, ja jotka tekivät niin paljon tämän ystävyyden hyväksi. Hän totesi, että molemmissa kaupungeissa toimiva ystävyyspiiri tai -seura ja Tampereen evankelisluterilainen seurakunta ovat olleet merkittävässä asemassa, kun tämä yhteistyösuhde aikanaan syntyi ja edelleenkin on olemassa. Apulaispormestari nosti esille kiinteän yhteistyön kulttuurin, urheilun ja tieteellisen tutkimuksen alueella ja päätti puheensa pahoitellen sitä, että pandemian takia suomalaislapset eivät päässeet lomailemaan Balatonille. Hän toivoi kuitenkin, että ensi vuonna tämä olisi jo mahdollista.
Miskolcin Unkari-Suomi Ystävyyspiirin Puheenjohtajan Tamás Farkasin puheenvuorossa saimme kuulla, että ystäväpiiri sai József Breitenbachin ja Antal Ruprechtin perheiltä yhteensä 20 pahvilaatikkoa, joiden sisältö käsitteli heidän yli puolen vuosisadan ajalle ulottuvaa työtään. Heidän jäämistössään on dokumentteja, valokuvia, kirjoja ja muistoesineitä, joista ystäväpiirin jäsenet yhdessä miskolcilaisten historioitsijoiden kanssa valikoivat tässä näyttelyssä esitellyn kokonaisuuden. Farkas kiitti asiantuntijoita heidän useita kuukausia kestäneestä työpanoksestaan kuten myös kaikkia, jotka vuosikymmenten aikana ovat olleet mukana tässä kahden ystävyyskaupungin välisessä työssä. Tämän jälkeen Farkas juhlallisesti avasi näyttelyn, johon voi tutustua ilmaiseksi 8.—15. syyskuuta 2023 kaupungintalon aulassa.