Eräs vapunpäivän 2014 uutisaiheista oli Unkarin liittyminen Euroopan Unionin jäsenenksi 1. toukokuuta 2004 yhdessä muiden tuolloin siirtymätalouksiksi kutsuttujen maiden eli Tshekin, Slovakian, Puolan ja Baltian maiden kanssa. Samalla kierroksella jäseneksi hyväksyttiin Slovenia, yksi Jugoslavian seuraajavaltioista, sekä kaksi Väimeren saarta eli Kypros ja Malta.

Uutiset arvioivat tuota tapahtumaa unionin tärkeimmäksi laajentumiseksi. Unkari jätti EU:lle liittymisanomuksensa 1994 ja laajentumisneuvottelut alkoivat 1998. Uutisissa haastatellun ulkoministeri János Martonyin mukaan prosessi oli alkanut jo paljon aikaisemmin eli ensimmäisten vapaiden vaalien ja järjestelmänmuutoksen myötä nimetyn hallituksen pääministerin József Antallin omaksuman Eurooppa-politiikan ansiosta.

M artonyin mukaan liittymisprosessi Euroopan Unioniin ei siis alkanut 1998 vaan Antallin hallituksen noudattaman Eurooppa-politiikan tuloksena. Martonyi totesi vappuviikolla Visegrád-maiden (Tshekki-Slovakia, Puola ja Unkari) ulkominsteritapaamisen yhteydessä, että Euroopan talouskasvun moottorina tällä hetkellä oli Keski-Eurooppa. (Tähän väljään maantieteelliseen kokonaisuuteen ulkoministeri laski Saksan ohella myös siihen taloudessaan kiintästi sitoutuneet Visgrád-maat.) Tämä talouskasvu edellytti Martonyin mukaan jatkuakseen ”Visegrádin nelosten” aiempaa kiinteämpää yhteistyötä, mikä taas oli mahdollista Euroopan integraatiokehityksen osana.

Unkarilaisille aiempana sosialistisena maana merkittävä saavutus oli 27.12. 2007 tapahtunut liittyminen Schengenin sopimukseen, minkä seurauksena läntiset rajat hävisivät eli ilman passia saattoi matkustaa läntisiin unionimaihin. Unioniin liittyminen ei vain helpottanut rajojen ylittämistä, myös pääoma ja tavaroiden siirtyminen maasta toiseen vapautui. Uudet jäsenmaat, Unkari niiden joukossa, pääsivät jäsenyytensä myötä osallisisksi myös EU:n useiden miljardien kehittämismäärärahoista, muistuttivat uutiset.