Suomi on toteuttanut EU:n päätöksen ja ottanut vastaan sille määritellyn pakolaiskiintiön. Millaisia ovat ensimmäiset tästa [vastaanotosta] saadut kokemukset?
Vuonna 2015 Suomi pidättäytyi äänestämästä siinä äänestyksessä, jolla päätettiin pakolaisten [illegális bevándorlók = laittomien maahantulijoiden] maakohtaisista kiintiöistä. Maata johtaa kolmen puolueen koaliitiohallitus, jota voidaan luonnehtia porvarillis-liberaaliksi. Maahanmuuttopolitiikassa ratkaisevassa asemassa ovat perussuomalaiset, joiden käsityksen mukaan maahanmuuttajien määrän tulisi olla mahdollisimman pieni, mutta tulevaisuudessa puolue tullee ottamaan maahanmuuttoon nykyistäkin tiukemman kannan. Suomi antoi 35000 pakolaisen tulla maahan, ja heidät jaettiin ympäri maata yksittäisiin kuntiin, jotka eivät ole olleet tilanteeseen tyytyväisiä. Ruotsi antoi suurille pakolaismäärille kauttakulkumahdollisuuden Suomeen, mikä ei aiheuttanut ihan jakamatonta riemua.

Mitä suomalaiset voivat näille ihmisille tehdä?
Kuten jo aiemmin mainitsin, kertoi suurlähettläs haastattelussa, pakolaiset jaettiin kuntien kesken, ja kunnat saavat valtiolta kaikkea mahdollista apua pakolaisten [asioiden] järjestämiseen. Mm. Helsingin ympäristöön on tullut useita tuhansia ihmisiä ja kunnat pyrkivät pitämään näistä huolta. Suomen virallinen kanta on, että Suomi on vastaanottanut kiintiöinnissä [määritellyn] osuutensa. Pakolaisten sijoittumisesta työelämään on toistaiseksi hyvin vähän tietoa, lisäksi ilmaston takia monet ovat lähteneet Suomesta. Suomen valtion pakolaisten elantoon osoittama summa on selvästi pienempi kuin Saksan maksama, minkä takia tämä pohjoinen valtio ei ole kiehtovin mahdollinen määränpää.

Tarvitseeko Suomen talous ylipäätään ulkomaista työvoimaa?
Ei sovi unohtaa, että Suomen työttömyys on globaalin taloustaantuman ja Nokian romahduksen jäljiltä 10 prosentin luokkaa. On sellainenkin kaupunki, jossa [työttömyys] yltää yhä 18–20 prosenttiin. Tämän tosiseikan kanssa rinnan on korka elintaso, siksi vaikuttaa hiukan siltä kuin Suomi eläisi yli voimavarojensa. Toinen ongelma on, että maa on poikkeuksellisen kallis erityisesti palvelujen osalta. Tällaisessa tilanteessa suomalainen politiikka ei voi uskoa siihen, että pakolaisten massamittainen tulo maahan olisi maan intressissä.

Millaiset ovat tätä nykyä unkarilais-suomalaiset suhteet, ovatko unkarilaiset sukulaiset tärkeitä suomalaisille?
Maantieteellisesti olemme kaukana toisistamme, mutta henkisesti olemme etääntyneet toisistamme vieläkin enemmän, sillä vaikuttaa siltä kuin suomalais-ugrilainen kielisukulaisuus olisi hiukan nuutunut idea. Teen tänään työtä sen eteen, että voisimme täyttää suomalais-ugrilaisen kielisukulaisuuden uudella sisällöllä. Tässä auttaa mm. se, että Suomi viettää tänä vuonna itsenäisyytensä satavuotisjuhlaa. Tänä vuonna tässä pohjoisessa maassa on vieraillut Unkarin parlamentin puhemies László Kövér, myös Péter Szijjártó on käynyt Helsingissä, ja kesäkuussa hän tulee uudelleen Suomeen. Toinen suuri suunnitelmamme om lahjoittaa yksi Bogányi-piano Suomen valtiolle maan satavuotissyntymäpäivän lahjana. Sijoituspaikka tulee olemaan Helsingissä toimiva Sibelius-akatemia. Olen itse ollut tässä hankkeessa aloitteentekijä, Boganyin perheellä taas on vahvat siteet Suomeen, sillä perheen lapsista neljä on kasvanut Suomessa. Valmistelemme par’aikaa lahjoituksen luovuttamiseen liittyviä protokollan edellyttämiä yksityiskohtia.

Unkarin hallituksen suhteen Suomen politiikka on eräänlaista positiivista puolueettomuutta. Tämä tarkoittaa sitä, että mikään paikallinen puolue ei halua hyötyä sillä, että se kritisoisi Unkarin sisäpolitiikkaa. Olen ajatellut, että kahden maamme välillä täytyy olla ääneen lausumatonta sympatiaa, jota Suomen juhlavuonna voidaan vielä lisätä. Em. seikkojen ansiosta voidaan kokoavana [arviona] todeta, että kahden maamme suhteet toivottavasti nousevat uudelle tasolle.

Millaisia tuloksia tuotti [parlamentin puhemiehen] László Kövérin vierailu?
Maittemme välisiä suhteita koskevien keskustelujen lisäksi puhemiehen vierailuohjelmassa tärkeimpiä neuvottelukysymyksiä olivat maahanmuuttoa ja Euroopan tulevaisuutta koskevat teemat, mutta keskusteltiin myös Venäjän tilanteesta sekä muista turvallisuuspoliittisista kysymyksistä. László Kövér luovutti vierailun yhteydessä myös kunniamerkin Suomen eduskunnan puhemiehelle.

Millaisia yhteistoimintamahdollisuuksia Suomen vaikea taloustilanne voi tarjota osapuolille?
Unkarilais-suomalaiset taloussuhteet kehittyvät loistavasti, mutta kaupan alueella on ollut taantumaa. Onneksi Nokia toimii Unkarissa aiempaa aktiivisemmin, sillä se työllistää 1800 henkeä Budapestin kehittämiskeskuksessaan. Monet suomalaisyritykset ovat kiinnostuneita Unkarista, toivokaamme, että tämän kiinnostuksen tuloksena syntyy myös konkreetteja sopimuksia. Kun Suomen pääomasijoitukset Unkariin olivat vuonna 2010 yhden miljardin euron luokkaa, ne ovat tänään vain 40 miljoonaa. Valitettavasti Nokian Komaromissa toimineen tehtaan sulkeminen ja muut epäedulliset yritysratkaisut ovat aiheuttaneet näin suuren takaiskun.

Kuinka voimakas Venäjänpelko Suomessa vallitsee?
Suomalaiset eivät pelkää, mutta arvelen, että suomalaiset pitävät Venäjää poliittisesti vahvistuvana valtiona. Tämän takia molempien maiden pääministerit ja presidentit säännöllisesti neuvottelevat keskenään. Perinteisesti suomalaiset [poliitikot] kohtelevat venäläisiä hyvin. NATO-jäsenyyttä koskevan kysymyksen suhteen suomalainen yhteiskunta ei ole jäsenyyden kannalla eivätkä puolueetkaan halua edetä siihen suuntaan. Putin on useassa yhteydessä viitannut siihen, että Moskova ryhtyisi asianmukaisiin vastatoimiin, mikäli Helsinki ilmoittaisi liittymisaikeistaan, mutta niin kauan kuin jäsenyysasialla ei ole yhteiskunnan tukea, kysymys ei ole realistinen. Ei tule unohtaa, että Suomella on vahvat puolustusvoimat, jotka aiemmin useita kertoja ovat puolustaneet maata venäläistä armeijaa vastaan.

Aiemmin suuren myrskyn nostatti Unkarin Tallinnan suurlähetystön sulkeminen. Edustaako Helsingin suurlähettiläs Unkaria myös Virossa? Ovatko suhteet [edustuston lakkautumisen jälkeen] palanneet entiselleen?
Virolais-unkarilaiset suhteet ovat nimenomaan kehittyneet, osittain myös siksi, että kulttuuri-instituutit ovat jatkaneet toimintaansa. Lisäksi yksi diplomaatti on viime elokuusta lähtien työskennellyt Tallinnassa ja kulttuuri-instituutti on saamassa uuden johtajan. Viron pääministeri vierailee näinä päivinä Budapestissa, kun taas myös László Kövér vieraili Viron pääkaupungissa. Kun Viro saa EU-puheenjohtajuuden (syksyllä 2017) lähetämme vielä toisen diplomaatin Tallinnaan.

Mitä ovat Viron priporiteetit puheenjohtajuskaudellaan?
Eräs virolaisten tärkeimmistä tavoitteista on EU:n digitalisaation mahdollisimman laaja edistäminen. Viro haluaa vastaanottokyvyltään kestävää Eurooppaa ja nuorten opiskelulle mahdollismman laajaa tukea. Ilmeisestikään virolaiset eivät voi välttää Euroopan tulevaisuutta koskeva keskustelua, ja myös pakolaisten maahantuloa [migráció ügye] koskeva kysymys tulee olemaan keskipisteessä.

Aiemmin Wienissä oli suurlähettiläs. Mikä on aiheuttanut tämän kiristyneet sisäpoliittisne tilanteen?
Todellakin kävi niin, että vuosi sitten valtaan [liittokansleriksi] noussut Christian Kern aloitti jatkuvan kampanjan. Tätä Itävallan Kansanpupolue, ÖPV ja kaksi viikkoa sitten tehtävästään eronnut varakansleri katselivat kädet ristissä. OPV:n puheenjohtajan eron jälkeen [ÖPV:n uusi puheenjohta] Sebastian Kurz ilmoitti, että hallitusyhteistyö ei voi enää jatkua sosialidemokraattien kanssa, kun tuon yhteistyön loppuna näyttäisi olevan katkera tappio. Kern on Kurzin esilletulon jälkeen joutunut tämän varjoon. ÖPV:n uusi puheenjohtaja on poikkeuksellisen tehokas poliitikko, näin Kurzin henkilökohtaisten ominaisuuksiensa ansiosta myös ÖPV on suositumpi kuin [sosialidemokraattien] SPÖ. Jos Kurz jatkaa näin politiikkaansa, hän kykenee voittamaan vaalit ja muodostamaan Itävallan seuraavan hallituksen. Se ei tule kuitenkaan olemaan helppoa, jox kohta sopimus SPÖ:n kanssa ei viime viikkojen polititisen taistelun takia vaikutakaan mahdolliselta.