Syyskuun puolivälissä uutiset lanseerasivat tulevan sähköisen median suurtapahtuman Itthon vagy! Szeretlek, Magyarország, Olet [täällä] kotona! Rakastan Sinua, Unkari. Unkarin radio ja televisio oli päivän keskeinen järjestäjätaho. Kaikkiaan 1300 kaupunkia ja pienempää asutuskeskusta ilmoittautui mukaan 29.–30. syyskuuta pidettävään tapahtumaan .

Tarkoitus oli, että mahdollisimman moni voisi syyskuun viimerisenä viikonloppuna vieraille lapsuus- tai nuoruusvuosiensa kotiseudulla. Mahdollisuus oli perehtyä vanhan kotiseudun kehitykseen, mutta ennen kaikkea tutustua paikallisiin traditioihin, perinteeseen sellaisiin aineellisiin tai henkisiin arvoihin, jotka paikkakunnan asukkaat haluavat säilyttää elävinä ja välittää tuleville sukupolville. Ohjelmatarjonta oli ylenpalttista, oli kansanmusiikki- ja kansantanssiesityksiä monilta paikkakunnilta, tarjottiin paikallisia gastronomisia erikoisuuksia, joilla pyrittiin jopa Guinnesin enntäysten kirjaan. Keskiaikaisiin ritarivarustuksiin puettuna osallistuttiin turnajaisiin tai tarjolla oli moderneja ratsastusnäytöksiä. Esiteltiin seudulle ominaisia perinteisiä käsitöitä ja niiden valmistustekniikkaa ja -tapoja. Oli ohjelmaa, joka oli tarkoitettu erityisesti lapsille tai lapsiperheille, mutta oli toki myös nimenomaan aikuisille suunnattua ohjelmaa.

Kaikkiaan viisi televisiokanavaa välitti viikonloppuna 29.–30. syyskuuta 20 tuntia ohjelmaa noin 50 paikkakunnalta, puolet ohjelmatarjonnasta oli suoria lähetyksiä, puolet nauhoituksia. Viikonloppuun valmistautumisesta kerrottiin monissa uutislähetyksissä ennen H-hetkeä. Uutisissa kerrotiin henkilöistä, jotka varta vasten olivat lähteneet esim. Pohjois- tai Etelä-Amerikasta osallistuakseen tapahtumaan. Ehkä sykähdyttävin oli kahden eläkeläisen matka Argentiinasta Budapestiin. He olivat molemmat 1920-luvun siirtolaisten jälkeläisiä: Heidän vanhempansa olivat ostaneet laivamatkan Yhdisvaltoihin, jonne aikoivat asettua, mutta laiva purettiinkin Argentiinassa ja petettyjen (ja osin rahattomienkin) siirtolaisten oli luotava elämänsä Etelä-Amerikassa. Kummallakaan ei ollut aikaisemmin ollut mahdollisuutta matkustaa vanhempiensa kotimaahan. Molemmilla oli sukulaisia (kuten serkkuja ja pikkuserkkuja) maaseudulla, joita piti käydä tapaamassa. Heistä tuli tavallaan myös viikonlopun symboleja, jotka Unkarin television vieraina saivat tutustua pääkaupungin nähtävyyksiin turisteina ja tavata myös presidentti Áderin.

Sunnuntain 30.9. uutisten mukaan tapahtumia oli seurannut kaikkiaan 3,5 miljoonaa unkarilaista television välityksellä ja sadattuhannet unkarilaiset osallistuivat eri puolilla maata järjestettyihin tapahtumiin. Viikonlopun päätapahtuma oli suunnuntai-illan soihtukulkue ja leikinuotio, pásztortűz, joka pyrittiin sytyttämään jokaisella paikkakunnalla ja jonka pimeässä roihuavien liekkien ympärille kyläläiset saattoivat kerääntyä laulamaan ja tanssimaan ja ehkä nauttimaan viiniäkin. Tätä puolen tunnin ohjelmakoostetta klo 21:30–22:00 seurasi lähes 350000 katsojaa kolmella kanavalla. Uutisten yhteydessä kerrottiin itse viikonlopusta ja siihen valmistauitumisesta mm. Egerin, Miskolcin, Mohácsin, Ópusztaszerin, Pécsin, Sopronin jamonen muun paikkakunnan osalta.

M1, Duna ja Duna Worldin ohjelmatarjontaa seurasi siis viikonlopun aikana  noin 3,5 miljoonaa katsojaa. Ohjelmakokonaisuuden lähettämisessä oli mukana lähes 500 em. kanavien työntekijää. Lauantai- ja sunnuntaioaamupäivän ohelmia seurasi noin 150000–200000 katsojaa, iltapäivän ohjelmia 200000–280000. Myös Unkarin tietotoimisto, MTI välitti uutisaineistossaan tietoja viikonlopun vietosta. Sunnuntai-illan Magyarország szeretlek -ohjlemaa seurasi 595000 katsojaa, mikä ylitti TV2:n katsojamäärän.

Ohjelmakokonaisuus sai liikkeelle koko maan, lauantaina useita satoja perheitä vieraili Veszprémin linnassa, jossa äänekäs markkinatunnelma odotti kävijöitä, Miskolcissa, itse asiassa Diósgyőrissä, keskityttiin kulttuuristen ervojen esittelyn ohella perinteisiin, musiikkiin ja tanssiin. Egerissä kirjailija Géza Gardónyin syntymän 150-vuotisjuhlan merkeissä maisteltiin kaupungin viiniä, mutta luettiin myös hänen tunnetuimman teoksensa Egerin tähtien (Egri Csillagok) käännöksistä katkelmia kaikilla 24 kielellä.

Päivän yhteenvedon mukaan televisio toi esille myös liikuttavan tarinan: Gizella Szalma ja Gyula Botka tulivat Argentiinan köyhimmästä maakunnasta, Chacósta, johon heidän vanhempansa olivat 1920-luvulla muutaneet ja loivat sinne noin 2000 asukkaan yhteisön. Békéscsabassa saatiin tietää, että Botka on tehnyt Argentiinassa 50 vuotta makkaraa, házi kolbász, reseptin hän oli oppinut isältään, joka oli teurastaja. Szalma maistoi Kecskemétissä unkarilaista dobostorttua, sillä hän oli vuosikausia elättänyt perhettään leipomalla juuri näitä kaakkuja.

Szt. Mihály napja, Mikonpäivä on unkarilaiseen syksyyn liittyvä päivä, johon uutisissa viitattiin usein viikonlopun tilaisuuksien valmistelujen yhteydessä kertomatta kuitenkaan päivään liittyvistä traditioista tai uskomuksista. 29. syyskuuta on arkkienkeli Mikaelin mukaan nimensä saanut P. Mikaelin päivä, Szt. Mihály napja eli Mikkelinpäivä, joka on ollut ja on yhä katolisen kirkon merkittävä juhlapäivä. Agraarisessa perinteessä päivään liittyi monia uskomuksia. ”Mikkeliin mennessä” sadonkorjuu oli saatu loppuun ja isäntä saattoi arvioida vuodentuloaan ja sen riittävyyttä. Mikkelinpäivän säästä saattoi ennustaa lähiviikkojen ja jopa seuraavan satokaudenkin säitä ja vuodentuloa. Monilla seuduilla ulkona laiduntaminen myös loppui ja paimenet saivat palkkansa. Oli myös töitä, joita joillakin paikkakunnilla ei Mikkelinä saanut tehdä.