Milloin aloitit Pisanka-munien koristelun?
Tutustuin tekniikkaan jo lapsena pääsiäismarkkinoilla. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Seisoimme äidin kanssa vanhan mummon vieressä, joka nopeilla liikkeillä taikoi tavallisesta munasta ihmeen. Ostimmekin heti kaikki tarvittavat työkalut ja harjoiteltiin koristelua kotona. Olin silloin hyvin nuori, enkä osannut tehdä hienoja Pisanka-munia, joten seisoin tuolilla ja sieltä ohjailin äitiäni ja sanoin, millaista kuviota haluaisin seuraavaksi kokeilla.
Näin syntyi intohimoni, enkä osaa selittää, miksi pääsiäismunat hurmasivat minut, mutta se on kestänyt jo yli 25 vuotta. Itsenäisen koristelun aloitin noin 16-vuotiaana, jolloin osasin valmistaa sellaisia töitä, joihin olin tyytyväinen. Se kehittyi harrastukseksi, ja koristelen munia vieläkin mielelläni, kun minulla on siihen aikaa.
Mitä muna symboloi?
Nykyisin Pisanka-munia valmistetaan pääsiäisenä; perinteisesti ne ovat punaisia, koska ne symboloivat Jeesuksen verta. Maria seisoi munakori kädessään ristiinnaulitun Jeesuksen edessä ja Jeesuksen verta tippui koriin ja värjäsi munat punaisiksi.
Munien koristelu ei kuitenkaan ole kristittyjen keksintö, sillä muna on myös hedelmällisyyden ja uuden elämän symboli. Pääsiäisen locsolás (kastelu) on hedelmällisyysriitti; silloin pojat kastelevat tyttöjä vedellä tai hajuvedellä, ja tytöt taas antavat pojille lahjaksi pääsiäismunia.
On kuitenkin tärkeää lisätä, että aidoilla Pisanka-munilla uskottiin olevan maagisia voimia, siksikin niissä olevat kuviot olivat todella tärkeitä. Gyimesistä, joka on nykyisen Transilvanian osa, löytyy vieläkin rikas ja muinainen kuviokokoelma. On kuvioita, jotka tuovat onnea munan saajalle; toisia annettiin suojaamaan sairauksilta, kun taas jotkut kuviot auttoivat kotiinpaluussa.
Mielestäni on hyvin mielenkiintoista, että nämä kuviot ovat säilyneet näin pitkään. Ajatellaanpa sitä, että pääsiäismunia tehtiin vain pitkäperjantaina tai muutamaa päivää ennen pääsiäistä. Mallit säilyivät naisten muistissa, monesti muuttumattomina. Miksi uskon näin? Kenelle tulisi mieleen koristella pääsiäismuna kuviolla, joka kuvaa ihmisen sormia – kuutta sormea? No, tiedetään, että kauan sitten shamaanit olivat ihmisiä, jotka olivat yhteydessä henkimaailmaan. Shamaaniksi tulivat monesti henkilöt, joilla oli jokin fyysinen poikkeavuus, esimerkiksi kuusi sormea. Yhteisöissään he toimivat myös parantajina, joten ei ole yllättävää, että sormikuvioiset munat on edelleenkin tarkoitettu suojelemiseen ja ongelmien ehkäisyyn.
Tällaisia hyvin vanhoja kuvioita on Ormánságissa. Sieltä löytyvät dobköteles (rummunköysi) ja létrás (tikkaat) -koristelukuviot. Dobköteles viittaa shamaanien rumpujen sitomismetodiin, ”létrás” taas shamaanitikkaisiin, joille shamaanit kiipesivät yrittäessään kommunikoida elämänpuun latvassa asuvien olioiden kanssa.
Pisanka-munien koristelu on elävä ja täten muuttuva perinne. Tänä päivänä ei mietitä enää munissa olevien kuvioiden merkitystä, eikä niitä välttämättä tunnetakaan. Kuvioita syntyy myös jatkuvasti uusia, tekijästä tai muodista riippuen. Nykyisin Pisanka-munat ovat koriste-esineitä, joten niiden valmistamisessa tärkeintä on kauneus.
Luennoissasi ja videoissasi puhut siitä, että Pisanka-munia annettiin muillekin kuin pojille. Kenelle pääsiäismunat annetiin lahjaksi ja millaisia uskomuksia niihin liittyi?
Yleisin lahjoitusperinne on se, kun tytöt antavat pääsiäismunia pojille locsolásin (kastelun) vastineeksi. Tämä ei kuitenkaan ollut kaikkialla näin. Zengővárkonyissa kummitäti antoi niitä kummityttärelleen, Bátassa taas nuoret tytöt lahjoittivat niitä toisilleen. Täällä se kuului komatáliin. Komatál on pullalla (kalács), viinillä ja pisankamunilla täytetty astia. Tytöt vahvistivat niillä ystävyyttään; jos he vaihtoivat komatália, se tarkoitti ikuista ystävyyttä, ja heidän tuli auttaa toisiaan loppuelämänsä ajan. Aikoja sitten koristeltuja munia laitettiin myös hautaan vainajan viereen – tätä ei nykypäivänä enää tehdä. Se kertoo kuitenkin, että munat olivat läsnä elämän tärkeissä hetkissä, kuten parinvalinnassa tai matkalla tuonpuoleiseen.
Mistä kirjasi Viasszal írt üzenet (Vahalla kirjoitettu viesti) kertoo?
Kirjassani yritin jakaa kaiken, mitä tiedän Pisanka-munista. On olemassa useita munankoristelutekniikoita. Itse olen kirjoitetun taitaja. Kirjoitettu tarkoittaa sitä, että mehiläisvahalla tehdään munaan kuvioita, minkä jälkeen ne värjätään. Vahan peittämä osa ei värjäydy, ja kun vahaa sulatetaan, munan alkuperäinen väri muodostaa kuvion. Tätä tekniikkaa kutsutaan kirjoitetuksi edellä mainittujen symbolien takia, eikä nimitys ole yhteydessä kirjoitettuun tekstiin, jollaista voi löytyä vain moderneista kuvioista. Kauan sitten ei tarvinnut kirjoittaa mitään, sillä silloin kuvioiden ja symbolien merkitykset olivat vielä tuttuja, eli pelkkä kuva riitti.
Ehkä ei tule edes ajatelleeksi, kuinka monella paikkakunnalla tehdään ainutlaatuisia Pisanka-munia, jotka eroavat kaikista muista. Kirjassani esittelen tuntemiani unkarilaisten alueiden pääsisäismunia. Sen alussa on tekninen kuvaus, josta lukija voi saada vihjeitä Pisanka-munien koristeluun. Toinen osa on kokoelma 15 alueen pääsiäismunia. Minulle oli hyvin tärkeää, että kirja herättäisi niidenkin mielenkiintoa, jotka haluavat virittäytyä pääsiäiseen, mutta eivät haluaisi itse koristella munia. Onneksi kuvien laatu mahdollistaa tämän, sillä kirja ei ole vain tietokirja vaan myös pääsiäisalbumi. Olen erityisen ylpeä siitä, että unkarin lisäksi kirja on ilmestynyt myös englanniksi, joten sen voi löytää eri puolilta maailmaa. Niinpä tämä palanen unkarilaista kulttuuria on kaikkien ulottuvilla.
Olet kerännyt monelta alueelta kuvioita. Onko seuraava tutkimusalue jo tiedossa?
Pysähtyä ei voi, yritän kerätä tietoja mahdollisimman monelta alueelta, mutta Pisanka-munien keräily ei ole aina helppoa. On useita alueita, joiden malleja ei ole kerätty muihin kokoelmiin kuin omaani. Tästäkin syystä olen iloinen siitä, että kirja on ilmestynyt; se täyttää tutkimusaukkoa.
Keräilyprosesseja on erilaisia. Minun metodini on se, että katson erilaisissa etnografisissa museoissa olevia kokoelmia, ja yleensä löydän jonkun uuden polun, jota voin tutkia. Tutkin mielelläni myös muiden kansojen perinteisiä malleja. Myös internettiä voi käyttää tutkimiseen, kunhan tietää mitä etsii. Kuvatekstiin ei voi luottaa, jos niitä ylipäänsä löytyy, vaan kohde pitää tunnistaa itse, muuten internetistä voi helposti saada vääriä tietoja. Kuulostaa hassulta, mutta verkkotutkimusta vaikeuttaa sekin, että monesti viitteet osoittavat omaan työhöni. Siten on vaikeaa saada uusia tietoja.
Tällä hetkellä tiedossani ei ole uutta unkarilaista aluetta, jota voisin tutkia, mikä ei tietenkään tarkoita, ettei sellaista olisi. Nyt olen rakastunut tšekkiläisiin pääsiäismuniin, ja kerään ja valmistan niitä.
Onko jo tiedossa, missä pidät seuraavan näyttelyn? Missä Unkariin matkustavat lukijamme voivat nähdä töitäsi?
Yleensä on tiedossa vuoden ohjelma, mutta tämä tauti muuttaa kaiken, joten tulevaisuus on epävarma. Minut on kutsuttu useaan paikkaan; Budapestissä minulla on vuosittain näyttely, jossa on aina noin esillä 1000 Pisanka-munaa. Osallistun mielelläni näyttelyihin, mutten osaa tarkemmin sanoa seuraavasta. Ilmoitan tulevista tapahtumista Facebook-sivullani, johon lataan myös kuvia töistäni.
On yhä enemmän kiinnostuneita, jotka innostuvat valmistamaan oman Pisanka-munan. Ilahdun aina, kun joku lähettää minulle viestiä Facebookissa tai verkkosivujeni kautta ja pyytää apua tai neuvoa jostain teknisestä asiasta. Silloin tuntuu siltä, että olen onnistunut herättämään rakkauden Pisanka-munien koristeluun, mikä on todella tärkeää, sillä täten perinne säilyy.
Teksti: Fekete Ildikó
Suomennos: Zsuzsánna Fehér ja Irene Wichmann
Kuvat:Vermes Tibor, www.himesek.hu